Saavuit juuri blogikliseiden kliseisimmän kliseen keskelle, tervetuloa. Käytiin nimittäin viime viikolla seikkailemassa Roihuvuoren kirsikkapuistossa, joka oli pukeutunut vaaleanpunaiseen verhoon kesän kunniaksi. Ja vaikka ei nyt ole ihan once in a lifetime-tilaisuus, niin eihän tuota hempeää hehkua voi jättää taltioimatta.

Sen verran kuitenkin hannailin kirsikankukkainnostuksissani, että lähdin muina gootteina liikenteeseen, enkä esimerkiksi vetäissyt kukkamekkoa niskaan kirsikkapuiden bongailua varten. Näitä meinaan näkyi, voin kertoa. Sen sijaan kynnet olin vahingossa mätsännyt pastelliseen maailmaan sopiviksi.

Ja tietysti, poikaystäväni joutui taas kokemaan kurjan kohtalonsa, kun pakotin hänet ikuistamaan mustiin pukeutuneen itseni näiden hempeiden kukkien keskellä.

Pakotin kuviin myös rakkaan ystäväni (kuulostan sekä ihanalta ystävältä että tyttöystävältä), joka muuttaa tämän viikon lopussa Helsinkiin kesää viettämään. Miten mahtavaa! Silloin kun aikoinani muutin Helsinkiin viitisen vuotta sitten, mulla ei juurikaan ollut vanhoja ystäviäni täällä ja koska introvertti, niin harmittelin sitä kovasti vaikka muutoin muuttamisesta olinkin innoissani. Nyt on kuitenkin sekä uusia ystäviä että niitä vanhoja rakkaita, jotka ovat pikku hiljaa muuttaneet tänne pääkaupunkiseudulle päin.

Saan ystävistä ihan mielettömästi voimaa ja parasta on, kun niitä on lähellä monta. Nyt kun työasiat ovat vielä levällään, niin on mukavaa, että nämä tahattomat vapaapäivänsä (tai viikkonsa) saa viettää niiden rakkaimpien kanssa. En tiedä mitä keksisin, että saan pidettyä tämän muuttolinnun täällä syksylläkin, eikä tie vie taas Tampereelle. Jonkinlaisen juonen joudun varmasti punomaan.

Tuohon mustaan asuun palatakseni voisin sanoa, että tämä viime kesänä ostettu musta puuvillamekko on pelastanut jo monelta asukriisiltä. Materiaalinsa puolesta mekko on ihanan hengittävä, joten sen uskaltaa heittää päällensä helteisimpäänkin päivään ja toisaalta kuvien ulkopuolelle jäävä rimpsuhelma sen verran korea, että tämän voi oikeilla asusteilla pukea vaikka vähän rennompaan juhlaan. Tälle kesälle olen puolestani himoinnut hirmuisesti jotain iloisen värikästä ja kukallista puolihametta, mutta vielä en ole löytänyt sitä oikeaa.

Sellaisen kun voisi mätsätä niin hyvin niihin mun sataan ja yhteen tylsään ja turvalliseen yksiväriseen t-paitaan, jota olen hillonnut vaatekaappiin. Ja muutaman viikon päästä juhlittaviin ylioppilasjuhliinkin sen voisi kiskaista päällensä, asianmukaisilla asusteilla tietenkin. Ehkä eniten rakastankin tällä hetkellä niitä sellaisia vaatteita, joita voi ennakkoluulottomasti käyttää niin tennareiden kanssa kaupungilla kuin vähän fancymmin kekkeröidessä. Toivottakaapa onnea tähän etsintään.

Tässä kuvassa selkeästi kiikaroin jo sitä mun uutta kukkahametta tai sitten sitä valoisaa tulevaisuutta, johon sisältyy niin hameet, uudet duunit kuin ne rakkaat ystävätkin.