Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2018

21.5.2018

KLISEIDEN KESKELLÄ

Saavuit juuri blogikliseiden kliseisimmän kliseen keskelle, tervetuloa. Käytiin nimittäin viime viikolla seikkailemassa Roihuvuoren kirsikkapuistossa, joka oli pukeutunut vaaleanpunaiseen verhoon kesän kunniaksi. Ja vaikka ei nyt ole ihan once in a lifetime-tilaisuus, niin eihän tuota hempeää hehkua voi jättää taltioimatta.

Sen verran kuitenkin hannailin kirsikankukkainnostuksissani, että lähdin muina gootteina liikenteeseen, enkä esimerkiksi vetäissyt kukkamekkoa niskaan kirsikkapuiden bongailua varten. Näitä meinaan näkyi, voin kertoa. Sen sijaan kynnet olin vahingossa mätsännyt pastelliseen maailmaan sopiviksi.

Ja tietysti, poikaystäväni joutui taas kokemaan kurjan kohtalonsa, kun pakotin hänet ikuistamaan mustiin pukeutuneen itseni näiden hempeiden kukkien keskellä.

Pakotin kuviin myös rakkaan ystäväni (kuulostan sekä ihanalta ystävältä että tyttöystävältä), joka muuttaa tämän viikon lopussa Helsinkiin kesää viettämään. Miten mahtavaa! Silloin kun aikoinani muutin Helsinkiin viitisen vuotta sitten, mulla ei juurikaan ollut vanhoja ystäviäni täällä ja koska introvertti, niin harmittelin sitä kovasti vaikka muutoin muuttamisesta olinkin innoissani. Nyt on kuitenkin sekä uusia ystäviä että niitä vanhoja rakkaita, jotka ovat pikku hiljaa muuttaneet tänne pääkaupunkiseudulle päin.

Saan ystävistä ihan mielettömästi voimaa ja parasta on, kun niitä on lähellä monta. Nyt kun työasiat ovat vielä levällään, niin on mukavaa, että nämä tahattomat vapaapäivänsä (tai viikkonsa) saa viettää niiden rakkaimpien kanssa. En tiedä mitä keksisin, että saan pidettyä tämän muuttolinnun täällä syksylläkin, eikä tie vie taas Tampereelle. Jonkinlaisen juonen joudun varmasti punomaan.

Tuohon mustaan asuun palatakseni voisin sanoa, että tämä viime kesänä ostettu musta puuvillamekko on pelastanut jo monelta asukriisiltä. Materiaalinsa puolesta mekko on ihanan hengittävä, joten sen uskaltaa heittää päällensä helteisimpäänkin päivään ja toisaalta kuvien ulkopuolelle jäävä rimpsuhelma sen verran korea, että tämän voi oikeilla asusteilla pukea vaikka vähän rennompaan juhlaan. Tälle kesälle olen puolestani himoinnut hirmuisesti jotain iloisen värikästä ja kukallista puolihametta, mutta vielä en ole löytänyt sitä oikeaa.

Sellaisen kun voisi mätsätä niin hyvin niihin mun sataan ja yhteen tylsään ja turvalliseen yksiväriseen t-paitaan, jota olen hillonnut vaatekaappiin. Ja muutaman viikon päästä juhlittaviin ylioppilasjuhliinkin sen voisi kiskaista päällensä, asianmukaisilla asusteilla tietenkin. Ehkä eniten rakastankin tällä hetkellä niitä sellaisia vaatteita, joita voi ennakkoluulottomasti käyttää niin tennareiden kanssa kaupungilla kuin vähän fancymmin kekkeröidessä. Toivottakaapa onnea tähän etsintään.

Tässä kuvassa selkeästi kiikaroin jo sitä mun uutta kukkahametta tai sitten sitä valoisaa tulevaisuutta, johon sisältyy niin hameet, uudet duunit kuin ne rakkaat ystävätkin.

20.5.2018

3 HYVÄÄ

Tiedättekö mikä on ihan parasta? Se, että joskus aloin pitämään itselleni listaa postausaiheista, jotta voin poimia sieltä niitä sellaisina päivinä, kuin tekee mieli kirjoittaa, mutta päässä ei tunnu liikkuvan yhtikäs mitään. Tänään oli just sellainen päivä.

Alkuvuodesta blogeissa kiertänyt kolme hyvää-haaste tuntui sopivalta positiivisuus-pläjäykseltä sunnuntaihin, joten lähdetään siitä liikenteeseen:

Kolme hyvää asiaa päivissäni

  • Vaikka mua harmittaakin kovasti, etten ole vielä löytänyt itselleni työpaikkaa, on pakko myöntää, että tämä kevät on ollut enemmän kuin rento. Olin jotenkin varautunut siihen, että käytän vielä Suomessakin aikaani opinnäytetyön parissa, mutta naputtelin sen niin valmiiksi jo reissussa kuin pystyin ja nyt kotona mulla onkin ollut vain ja ainoastaan aikaa. Parasta näissä rennoissa vapaapäivissä on ollut se, että olen saanut viettää ne myös tuon parhaimman seuralaisen kanssa.
  • Olen nähnyt viimeisen kuukauden aikana ystäviäni ihan todella paljon ja se jos joku on sitä hyvää energiaa. Ollaan istuttu piknikillä niin kauan kun varpaiden on tullut kylmä sandaaleissa, käyty ihastelemassa kirsikankukkia Roihuvuoressa ja vietetty laiskoja telkkari-iltoja Pasilassa.
  • Aurinkoiset säät on nostaneet vireystasoa ihan potenssiin sata. Ei oikeastaan haittaa mitä siellä ulkona tekee, kunhan sinne pääsee. On se sitten pyöräilyä, yrttiruukkujen kitkemistä tai kirjan kanssa viltillä pötköttelyä. Toivotaan, että koko kesä olisi yhtä lämmin ja juhannuksenakin voisi pukeutua muuhun kuin villasukkiin ja talvitakkiin.

Kolme hyvää asiaa minussa

  • Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että puolustan muita, erityisen hanakasti tietysti itselleni rakkaita ihmisiä. Olen joutunut asian vuoksi ongelmiinkin ja esimerkiksi kouluaikoina jouduin vaihtamaan luokkaa, sillä olin jatkuvasti nyrkit pystyssä erään kanssa, joka kiusasi ja nöyryytti muita oppilaita. Näen tämän kuitenkin vain ja ainoastaan hyvänä ominaisuutena.
  • Yritän aina nähdä asioissa positiivisen puolen enkä suostu lankeamaan epätoivoiseksi ihan hirmuisen helpolla. Välillä tulee toki heikkoja hetkiä, mutta noin ylipäänsä pystyn säilyttämään positiivisen asenteen vastoinkäymistenkin keskellä.
  • Minulla ei ole kovinkaan montaa kaveria, mutta hyviä ystäviä juuri sopiva määrä. Näille ihmisille annan mielestäni 110% oli tilanne mikä hyvänsä.

Kolme hyvää asiaa elämässäni

  • Saan ensiviikolla vihdoin kouraani todistukseni ja sen ansiosta kaikki ovet näyttävät tällä hetkellä avoimelta. On mielenkiintoista nähdä, mihin tie vie.
  • Omat ihmiseni: poikaystäväni, ystäväni, perheeni ja sukulaiseni. Ne ihmiset joista saan voimaa ihan jokaiseen päivään.
  • Oma koti, jossa viihdyn mielettömän hyvin. Viihdyn seurassa ja ihmisten ilmoilla myös, mutta silti rakastan kaikista eniten omaa kotia, jonka jaan poikaystäväni kanssa. Kotona ei tarvitse edes tehdä mitään ihmeellistä, siellä on aina levollinen olla.  Joskus toki neljä seinää saattaa ahdistaa, varsinkin nyt kun olen vielä ilman työpaikkaa, mutta silti kotiin on aina ihana palata.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

  • Ehdottomasti se, että sain viettää taas alkuvuoden Aasiassa. Se henkinen pääoma, jota reissaaminen on minulle kartuttanut, on ihan mittaamaton.
  • Opinnäytetyön kirjoittaminen ja valmistuminen pääsee tällekkin listalle. Tuntuu että jännitin kirjoittamista todella paljon etukäteen, mutta se olikin helppoa ja luontevaa. Olin myös todella tyytyväinen arvosteluihin ja ylipäänsä siihen, että valmistun opiskeluoikeuteni rajoissa. Runsas matkustelu on hieman laittanut kyseenalaistamaan, että milloinkohan sen todistuksen saa kouraansa.
  • Inspiraation löytyminen blogin suhteen on myös sellainen asia, jota olen hieman odotellut ja aika iloisesti yllättynyt, kun se sieltä taas tulla tupsahti. Kevät on mulle yleensä muutoinkin todella inspiroivaa aikaa, joten oli aika luonnollista että kirjoittaminenkin alkoi sujumaan taas näihin aikoihin.

Kolme hyvää asiaa blogissa

  • Sen jälkeen kun bloggaaminen siirtyi työstä jälleen harrastukseksi on mukaan tullut jollain tapaa miellyttävämpi fiilis. Olisi toki mukavaa, jos bloggaamisella pystyisin itseni elättämään, mutta toisaalta, harrastuspohjalta kirjoittaminen on niin paljon vapaampaa. Ja lisäksi oon ihan tietoisesti koittanut siirtää energiaani enemmän blogista kouluun ja omalle alalle työllistymiseen.
  • Blogin muuttuminen mielenkiinnonkohteiden mukaan. Blogin alkuaikoina postaukset käsittelivät lähinnä vaatteita ja uusia hankintoja, mikä on ihan fine, se 16-vuotias Pauliina oli niistä erittäin kiinnostunut. Ja on toki edelleenkin, mutta olen iloinen että aihealueet ovat kuitenkin siirtyneet hieman tiedostavampaan ja kestävämpään suuntaan. Niin kuin oma elämä noin yleensäkin.
  • Koen usein pieniä kateellisuuden häivähdyksiä katsellessani muiden blogien upeita kuvia ja no ihan niitä upeita bloggaajiakin. Tulee sellainen olo, että pitäisiköhän sitä itsekin panostaa vähän enemmän. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että mun kuvat on just hyviä tällaisenaan ja ne saavat kehittyä ihan omaa tahtiansa jos ovat kehittyäkseen.
15.5.2018

RUOKARYHMÄRAKKAUTTA

Mielenkiintoisin koti on mielestäni sellainen, jota ei voi ostaa suoraan sisustusliikkeestä. Tiedättehän, sellainen joka on kerätty pala palalta vähän sieltä sun täältä. Osa voi olla peruja sukulaisilta tai tuliaisia maailmalta. Tai ihan vaikka sieltä Ikeastakin, mutta jos niihin liittyy jokin tarina tai tunne, ne tuntuvat heti paljon erityisemmiltä.

Olen yrittänyt kasata meidän kodin sisustusta juurikin näin.

On toki paljon uutta, mutta pidän siitä, että niidenkin taakse kätkeytyy yleensä jonkinlainen tarina. Esimerkiksi meidän olohuoneen valtava matto, joka löytyy trendikkyytensä vuoksi monelta, on minulla rakas muutoinkin kuin ulkonäkönsä suhteen.

Saatiin se tähän kotiin tuparilahjaksi poikaystäväni äidiltä ja se taisi olla ensimmäinen asia, jonka levitin kun oltiin saatu huoneiston avaimet kouraan. Herättiin molemmat sen päältä myös ensimmäisenä aamunamme tässä kodissa, kun ilmapatja oli tyhjentynyt ja kaikki muut pehmoiset paikat olivat jo täytetty muuttoapulaisilla.

Nukutaan molemmat sen pehmoisella pinnalla edelleenkin päiväunia silloin tällöin.

Lempihuonekaluni puolestaan on puinen senkki, joka ostettiin ensimmäiseen yhteiseen kotiimme.

Löysin sen kierrätysryhmästä edullisesti ja olimme vakuuttuneita, että saisimme mahtumaan sen silloisen auton takapenkille. Mahtui, mutta ovi ei mahtunut enää kiinni. Köytettiin avonaiseen oveen jonkinlainen remmi, josta minä sitten pidin kynsin ja hampain kiinni, kun köröteltiin kallion mukulakivikaduilla.

Se on jollain tapaa se huonekalu, joka muistuttaa mua noista ajoista ja siitä meidän Vallilan hurmaavasta kodista.

Uusin tulokas meidän huonekaluperheeseen on tämä kuvissa näkyvä ruokaryhmä. Olin edellisenä päivänä sanonut, että haluaisin vihdoin löytää pyöreän ruokapöydän meidän vanhojen pinnatuolien kaveriksi. Vastaan kävelikin koko setti, joka sopii meidän kotiin kuin nenä päähän.

Se on puinen, mutta niin siro, että koko asunto tuntuu yhtäkkiä isommalta. Ja sen ääressä on hyvä istua. Pyöreässä pöydässä on mukavampi kestitä, tulee sellainen lämmin yhteenkuuluvuuden tunne. Kaksistaankin voi istahtaa vierekkäisille tuoleille. No, oli taika mikä tahansa, viihdyn tämän pöydän ääressä paremmin kuin edellisen kiikkerän ja vähän liian pienen.

En sentään niin paljoa kuitenkaan, että olisin viisana vaihtanut kirjoituspisteeni sen ääreen. Ergonomiaa uhmaten istun tälläkin hetkellä risti-istunnassa meidän vähän jo aikaa nähneellä sohvalla, läppäri tukevasti sylissä ja niska kenossa.