Meidän kotiin on muuttanut kotiinpaluun yhteydessä muutama uusi asukas, kuvasin niistä teille ensimmäisen. Tai oikeastaan toisen, sillä tämä kannettiin sisään vasta tänään.
Kerron ensin vähän siitä järjestyksessään ensimmäisestä.
Pidettiin eilen pieni tauko muuttolaatikoiden kanssa hengailusta ja marssittiin lähistöllä sijaitsevalle kirpputorille. Mielessä oli varata pöytä, jonne tuupata iso kasa vaatteita ja muuta sälää. Mutta heti ovesta sisään astuessa vastassa olikin ruokailuryhmä. Puinen pöytä ja neljä pinnatuolia. Olin juuri vuorokausi aikaisemmin huokaillut, että niin tahtoisin pyöreän ruokapöydän, ja siinä se sitten oli. Varattiin koko setti ja kannettiin se myyjän onneksi jo muutama tunti myöhemmin kotiin. Onneksi siksi, että siitä oli kuulemma kyselty useita kertoja meidän ollessa poissa, eikä toinen jaksanut enää kyselyihin vastata. Oltiin oikeaan aikaan liikenteessä, kun saatiin napattua se melkein heti kun sen oli joku tuonut myyntiin. Kuvia saatte pöydästä varmasti myöhemmin, tänään valokeila osoitti huoneen toiselle laidalle.
Järjestyksessään toinen uusi asukas nököttää tuossa kuvassa yllä. Ja koska meidän kotiin ei mikään tunnu ikinä tulevan normaalia kautta, niin tämä toinen uutukainenkin oli aikamoinen vahinkolapsi. Siskoni poikaystävineen meni ja osti sohvakaluston, johon kuuluva nojatuoli ei heidän olohuoneeseensa mahtunutkaan. No meille mahtuu ja minun onnekseni meillä on siskon kanssa hyvin samankaltainen maku. Tämä sininen löhötuoli paikkailee hyvin sitä faktaa, että yritän kovasti olla käyttämättä tilini sisältöä Hakolan smaragdinvihreään samettisohvaan.
Koti alkaa muovautua pikkuhiljaa. Tuntuu että viime keväänä muutto, uudet työt ja koko elämä lähti käyntiin sellaisella rytinällä, että ei edes osannut harkita huonekalujen päivittämistä, vaan kantoi vain vanhat tutut kaverit seinien sisälle. Nyt pudottiin niin pehmeästi kotosalle, että on vain ja ainoastaan mukavaa asetella tavaroita paikoilleen ja käydä jokaisen muuttolaatikon sisältö läpi ajatuksella. Kirppiskassit täyttyvät jälleen ja mieli tuntuu kevyemmältä, kun luopuu jostain, joka ei itselle ole millään lailla hyödyllistä. Ja tilalle saakin sitten vaikka tällaisia laiskanlinnoja.
Muuttolaatikot ovat onneksi nyt purettu, sillä huomenna laitan tossua toisen eteen ja painelen messukeskukselle osastoa pystyttämään. Menen ystävän avuksi Lapsimessuille, joten jos olette suuntaamassa sinne viikonloppuna, niin tulkaahaan moikkaamaan Kaikon osastolle, joka löytyy alueelta 6 e 20.