Elämä kotosalla on lähtenyt rullailemaan mukavasti. Olemme nähneet ystäviä ja perhettä, emme ehkä ihan niiden yli neljän kuukauden edestä, jotka olimme poissa, mutta paljon kuitenkin. Muistan jo suurin piirtein, mitä kaikkea normaalisti ostan ruokakaupasta, millä tavalla tykkään meikata ja millaiselta tuntuu nukkua omassa sängyssä. (Viimeisimpään vastaisin muuten että huonolta ja olemmekin päätyneet boheemisti siirtämään petauspatjamme olohuoneen paksun maton päälle uutta sänkyä odotellessa.)
Kulttuurishokki antaa vielä hieman odottaa itseään, vaikka myönnän, että muutaman kerran olen jo hieman haikaillut. Ja lähinnä siksi, että Helsingissä mylläävä merituuli on niin kylmä, että tekisi mieli sulloa itsensä untuvatakkiin kerälle ja unohtua sinne siksi aikaa, että ilma ihan oikeasti lämpenee. Näitä aurinkoisia kuvia meidän Malesian uima-altaalta oli myös himpun verran haastavaa katsella(lisäksi mietin sitä, että taidanpa juuri julkaista 10-vuotisen blogihistoriani ensimmäiset uikkarikuvat). Mutta ajattelin paikata tämänkin ongelman ja marssia jokin kaunis päivä uimahallille kausikorttia ostamaan.
Tuntuu, että en juuri nyt osaa oikein kirjoittaa muuta, kuin tämän mitä lukee yllä. On ihana, että kotiin paluu sujui niin hienosti, mutta jotenkin on kaikki vielä niin vaiheessa.
Tänään kävin viemässä opinnäytetyöni sidottavaksi ja vastailin viestiin koskien mahdollista työpaikkaani tulevaisuudessa. Hieman yli viikon päästä olen suorittanut seminaarin sekä kypsyysnäytteen ja saan virallisesti ilmoittaa olevani valmistumassa. Toivon myös, että siihen mennessä olen saanut tiedon mahdollisesta työllistymisestäni. Jännitän kumpaakin ihan mielettömästi, vaikka tiedän sen olevan turhaa. Mikäpä asia tässä maailmassa olisi stressaamisella parantunut?
Ymmärtänette varmasti, että on jotenkin vaikea saada kiinni ajatuksista, kun ei oikein vielä tiedä mihin suuntaan niitä suuntaisi ja miten päin tämän korttipakan kasaisi. Siksi siis vähän höttöistä tämä bloginkin sisältö, vaikka olen oikeastaan kuvannut tämän yhden kotiviikon aikana kameralleni enemmän sisältöä kuin aikoihin. Syytän keväistä valoa ja sitä faktaa, että on turhamaisen mukavaa olla omien kauniiden tavaroiden ympäröimänä.
Olisiko teillä jotain, mistä haluaisitte lukea?
Sisustusjutut inspiroivat itseäni tällä hetkellä ehkä eniten, joka on ihan luonnollista, kun laitellaan taas kotia kodin tuntuiseksi. Sen tiimoilta olenkin suunnitellut yhtä pientä yhteistyötä, jonka hedelmiä pääsette näkemään toukokuussa. Lisäksi olen päivittänyt vaatekaappiani aika urakalla ja kolunnut muun muassa kirpputoreilta aikamoisia helmiä, joten ehkä asukuvien pariin palaaminenkin voisi olla ihan hyvä idea. Näkisitte vähän, että mitä meikä oikein tällä hetkellä fanittaa. Vaikka hirmuisesti ei asiat ole muuttuneet. Laadukkaat matskut, kirppari löytöjen yhdistely uusiin trendeihin ja väljät linjat, niistä tuntuu olevan tämän hetkinenkin pukeutuminen tehty. Mutta tosiaan, sana vapaa, taas jälleen kerran!
