Tuntuu yhtaikaa hyvältä, lämpimänä tunteena rinnassa että vähän vielä omituiselta. Odotan käänteistä kulttuushokkia, mutta en mitenkään kauhulla. Se tulee jos on tullakseen. Viime keväänä siinä kesti muistaakseni viikko tai kaksi. Yhtäkkiä istuin sohvan nurkassa itkeä tuhrustamassa ilman kunnollista syytä. Teen tätä aika harvoin noin ylipäänsä, joten se tuntui hälyyttävältä, mutta meni ohi nopeasti. Mutta koettava se varmasti tarvitsee, on se toisaalta niin iso muutos, matkustaa sitä mihin suuntaan tahansa.
Saavuttiin Helsinki-Vantaalle keskiviikkoaamuna hieman kuuden jälkeen. Ilma tuntui raikkaalta, tuntui mielettömältä hengittää sitä. Oli vilu, vaikka ostinkin Kuala Lumpurin alennusmyynneistä 100% villaneuleen, jonka valitsin tylsästi tummanharmaana, vaikka tarjolla olisi ollut tarjolla trendikästä laventeliakin. En vain usko, että hempeä violetti pysyy suosikkilistallani kovinkaan pitkään, toisin kuin harmaa, johon pukeudun uskollisesti vuodesta toiseen.
Tämän kuvissa näkyvän mekonkin ostin alennuksella, maksoi muistaakseni reilut 10 euroa ja pukeuduin siihen melkein jokaisena päivänä ostamisen jälkeen. Satapuuvillainen väljä mekko sai nimekseen muumi-mekko ja se oli ihanan vilpoisa Kuala Lumpurin ja Bangkokin kuumuudessa. Luulenpa, että kun sunnuntaina päästään kotiin ja purkamaan reppumme, niin tämä jää odottelemaan kaappiin kesää.
MEKKO – MONKI, SANDAALIT – CLARKS, RANNEKELLO* – TRIWA, AURINKOLASIT – H&M *saatu blogin kautta
Sunnuntaina saadaan tosiaan kotiavaimet. Odotan innolla sellaisia asioita kuin ikkunoiden peseminen ja vaatekaapin järjestäminen. Oli taas lähdettävä kauas, jotta ne arkiset asiat tuntuvat tärkeiltä ja vaalittavilta. Tästä tulee hyvä kevät, sanoisin.
Muutoin pakka on vielä hieman levällään, ei oikein ole vielä tietoa töistä tai muusta. Mutta en pistä kyllä pahakseni muutamaa viikkoa lomailua vielä kotonakin. Kerkeää taas totutella sellaisiin asioihin kuin kaupassa käynti ja oman aamupalan väsääminen. Aivot ovat tyhjentyneet niin taidokkaasti kaikesta arkisesta aherruksesta, että kestää hetki päästä omaan rytmiinsä kiinni.
