Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2018

29.4.2018

KUN KUTSUSSA LUKI ROCK CHIC

Osallistuin tällä viikolla tapahtumaan, jonka pukukoodina toimi vaatimattomasti Rock Chic.

Oikeastaan osallistuin tällä viikolla ihan jopa useampaan pressiin ja eventtiin, yllättäen vähän itsenikin. Liekö ollut asialla tyhjä kalenteri vai mikä, kun huomasinkin yhtäkkiä vastailevani myöntävästi sähköpostissa oleviin kutsuihin. Välillä tekee ihan hyvää käydä ihmisten ilmoilla, mutta silti on sanottava, että tämän tapainen sosiaalinen kanssakäyminen, jossa smalltalkataan paljon yhden tilaisuuden aikana, on musta myös todella henkisesti väsyttävää.

Välillä on vaikeaa muistaa, että kenen kanssa oot esitellyt itsesi (ja kenet muistat vaan Instagramin kuvista) ja vielä vaikeampaa on jutustella niitä näitä ihmisten kanssa, jotka hädin tuskin tunnet. Ei sillä etteivät ne ihmiset ympärilläni olisi mukavia ja ettenkö haluaisi heihin tutustua. Vaan minä itse vaivaannun aina voimakkaasti tuollaisissa tilanteissa ja saatan lörpötellä ihan mitä sylki suuhun tuo. Pahin yhtälö on vielä se, että oon luonteeltani oikeasti todella ujo, ennen kuin olen ihmisen kanssa ns. varmalla maaperällä, mutta oon niin paha suustani, että kukaan ei ikinä usko tätä, haha.

Mutta takaisin meikäintrovertistä asuun, jonka kanssa olin aluksi hieman pulassa. Kävin läpi vaatekaappini kaikki koreammat vaatteet: hopeisen bikerin, samettisen kokohaalarin ja kirkkaan punaisen kietaisumekon. Ei mikään oikein tuntunut rokkaavan. Pikkumusta ja vanha uskollinen biker sentään pelastivat. Seuraksi valikoitui teräväkärkiset nilkkurit, jotka ostin viime viikolla kirpputorilta(laitetaan esittelyyn myöhemmin), muutama siro hopeinen koru sekä tujaus punaista huulipunaa. Ei nyt ehkä niin rock, mutta ainakin tunsin itseni itsevarmaksi ja noh, Pauliinaksi.

Ja koska tää ei nyt niin lähtenyt laukalle tuon pukukoodin perusteella, niin ehkäpä näistä kuvista voisi saada asuinpiraatiota joku teistä sielläkin. Vaikkapa sitten sen suhteen, että iltamenoihinkin voi hyvin lähteä ponnarissa ja siinä samassa takissa, jonka puit just edellisenä päivänä hupparin kanssa käydessäsi Lidlissä.

24.4.2018

LIFE UPDATE

Elämä kotosalla on lähtenyt rullailemaan mukavasti. Olemme nähneet ystäviä ja perhettä, emme ehkä ihan niiden yli neljän kuukauden edestä, jotka olimme poissa, mutta paljon kuitenkin. Muistan jo suurin piirtein, mitä kaikkea normaalisti ostan ruokakaupasta, millä tavalla tykkään meikata ja millaiselta tuntuu nukkua omassa sängyssä. (Viimeisimpään vastaisin muuten että huonolta ja olemmekin päätyneet boheemisti siirtämään petauspatjamme olohuoneen paksun maton päälle uutta sänkyä odotellessa.)

Kulttuurishokki antaa vielä hieman odottaa itseään, vaikka myönnän, että muutaman kerran olen jo hieman haikaillut. Ja lähinnä siksi, että Helsingissä mylläävä merituuli on niin kylmä, että tekisi mieli sulloa itsensä untuvatakkiin kerälle ja unohtua sinne siksi aikaa, että ilma ihan oikeasti lämpenee. Näitä aurinkoisia kuvia meidän Malesian uima-altaalta oli myös himpun verran haastavaa katsella(lisäksi mietin sitä, että taidanpa juuri julkaista 10-vuotisen blogihistoriani ensimmäiset uikkarikuvat). Mutta ajattelin paikata tämänkin ongelman ja marssia jokin kaunis päivä uimahallille kausikorttia ostamaan.

Tuntuu, että en juuri nyt osaa oikein kirjoittaa muuta, kuin tämän mitä lukee yllä. On ihana, että kotiin paluu sujui niin hienosti, mutta jotenkin on kaikki vielä niin vaiheessa.

Tänään kävin viemässä opinnäytetyöni sidottavaksi ja vastailin viestiin koskien mahdollista työpaikkaani tulevaisuudessa. Hieman yli viikon päästä olen suorittanut seminaarin sekä kypsyysnäytteen ja saan virallisesti ilmoittaa olevani valmistumassa. Toivon myös, että siihen mennessä olen saanut tiedon mahdollisesta työllistymisestäni. Jännitän kumpaakin ihan mielettömästi, vaikka tiedän sen olevan turhaa. Mikäpä asia tässä maailmassa olisi stressaamisella parantunut?

Ymmärtänette varmasti, että on jotenkin vaikea saada kiinni ajatuksista, kun ei oikein vielä tiedä mihin suuntaan niitä suuntaisi ja miten päin tämän korttipakan kasaisi. Siksi siis vähän höttöistä tämä bloginkin sisältö, vaikka olen oikeastaan kuvannut tämän yhden kotiviikon aikana kameralleni enemmän sisältöä kuin aikoihin. Syytän keväistä valoa ja sitä faktaa, että on turhamaisen mukavaa olla omien kauniiden tavaroiden ympäröimänä.

Olisiko teillä jotain, mistä haluaisitte lukea?

Sisustusjutut inspiroivat itseäni tällä hetkellä ehkä eniten, joka on ihan luonnollista, kun laitellaan taas kotia kodin tuntuiseksi. Sen tiimoilta olenkin suunnitellut yhtä pientä yhteistyötä, jonka hedelmiä pääsette näkemään toukokuussa. Lisäksi olen päivittänyt vaatekaappiani aika urakalla ja kolunnut muun muassa kirpputoreilta aikamoisia helmiä, joten ehkä asukuvien pariin palaaminenkin voisi olla ihan hyvä idea. Näkisitte vähän, että mitä meikä oikein tällä hetkellä fanittaa. Vaikka hirmuisesti ei asiat ole muuttuneet. Laadukkaat matskut, kirppari löytöjen yhdistely uusiin trendeihin ja väljät linjat, niistä tuntuu olevan tämän hetkinenkin pukeutuminen tehty. Mutta tosiaan, sana vapaa, taas jälleen kerran!

18.4.2018

UUSIA ASUKKEJA

Meidän kotiin on muuttanut kotiinpaluun yhteydessä muutama uusi asukas, kuvasin niistä teille ensimmäisen. Tai oikeastaan toisen, sillä tämä kannettiin sisään vasta tänään.

 

Kerron ensin vähän siitä järjestyksessään ensimmäisestä.

 

Pidettiin eilen pieni tauko muuttolaatikoiden kanssa hengailusta ja marssittiin lähistöllä sijaitsevalle kirpputorille. Mielessä oli varata pöytä, jonne tuupata iso kasa vaatteita ja muuta sälää. Mutta heti ovesta sisään astuessa vastassa olikin ruokailuryhmä. Puinen pöytä ja neljä pinnatuolia. Olin juuri vuorokausi aikaisemmin huokaillut, että niin tahtoisin pyöreän ruokapöydän, ja siinä se sitten oli. Varattiin koko setti ja kannettiin se myyjän onneksi jo muutama tunti myöhemmin kotiin. Onneksi siksi, että siitä oli kuulemma kyselty useita kertoja meidän ollessa poissa, eikä toinen jaksanut enää kyselyihin vastata. Oltiin oikeaan aikaan liikenteessä, kun saatiin napattua se melkein heti kun sen oli joku tuonut myyntiin. Kuvia saatte pöydästä varmasti myöhemmin, tänään valokeila osoitti huoneen toiselle laidalle.

Järjestyksessään toinen uusi asukas nököttää tuossa kuvassa yllä. Ja koska meidän kotiin ei mikään tunnu ikinä tulevan normaalia kautta, niin tämä toinen uutukainenkin oli aikamoinen vahinkolapsi. Siskoni poikaystävineen meni ja osti sohvakaluston, johon kuuluva nojatuoli ei heidän olohuoneeseensa mahtunutkaan. No meille mahtuu ja minun onnekseni meillä on siskon kanssa hyvin samankaltainen maku. Tämä sininen löhötuoli paikkailee hyvin sitä faktaa, että yritän kovasti olla käyttämättä tilini sisältöä Hakolan smaragdinvihreään samettisohvaan.

Koti alkaa muovautua pikkuhiljaa. Tuntuu että viime keväänä muutto, uudet työt ja koko elämä lähti käyntiin sellaisella rytinällä, että ei edes osannut harkita huonekalujen päivittämistä, vaan kantoi vain vanhat tutut kaverit seinien sisälle. Nyt pudottiin niin pehmeästi kotosalle, että on vain ja ainoastaan mukavaa asetella tavaroita paikoilleen ja käydä jokaisen muuttolaatikon sisältö läpi ajatuksella. Kirppiskassit täyttyvät jälleen ja mieli tuntuu kevyemmältä, kun luopuu jostain, joka ei itselle ole millään lailla hyödyllistä. Ja tilalle saakin sitten vaikka tällaisia laiskanlinnoja.

Muuttolaatikot ovat onneksi nyt purettu, sillä huomenna laitan tossua toisen eteen ja painelen messukeskukselle osastoa pystyttämään. Menen ystävän avuksi Lapsimessuille, joten jos olette suuntaamassa sinne viikonloppuna, niin tulkaahaan moikkaamaan Kaikon osastolle, joka löytyy alueelta 6 e 20.