Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2018

25.3.2018

I WOKE UP LIKE THIS

Normaali aamurutiinini Kaakkois-Aasiassa:
– Sängystä ylös silloin kun ei jaksa enää nukkua, yleensä siinä aamuseitsemän ja yhdeksän välillä.
– Kylmä suihku (koska lämmintäkään ei ole) ja hampaiden pesu
– Hiusten sutaisu nutturalle tai ranskanleteille, harvemmin jaksan sietää avoimien hiusten kuumuutta
– Piilarit naamaan, suihkaus kasvovettä sekä suolakiveä ja deodoranttia kainaloihin
– Vaatteet niskaan ja aurinkolasit nenälle
– Aamukahvi ja päivän rientoihin

Aika askeettista, eikö? Kauneustottumukseni muuttuvat aina radikaalisti reissun päällä, kun Kaakkois-Aasian huoleton fiilis tarttuu, eikä ole niin väliä miltä se nassu tänään näyttää tai mitkä kuteet sitä päälleen laittaa. Viime vuosina olen saanut ujutettua näitä tapoja myös elämääni Suomessa ja olen siitä enemmän kuin iloinen.

Kaikkien täydellisten somekuvien ja ulkonäköpaineiden alla on hyvä muistaa,
että ei sitä tarvitse aina niin laittautua, jos ei jaksa tai halua.

Älkää ymmärtäkö väärin. Omien kauneusihanteideni mukaan haluaisin näyttää joka päivä freshiltä, hehkuvalta ja sopivan huolettomalta. Ja sekin toki vaatii laittautumista, ainakin minulta. Mutta aamurutiinien typistäminen minimiin tekee mielettömän hyvää myös itsetunnolle. On mukavaa, että peilistä katsoo takaisin omat luonnolliset kasvot ja niitä on miellyttävä katsoa. En kiinnitä huomiota satunnaiseen hormoninäppylään tai omasta mielestäni säälittäviin kulmakarvoihin. Katson kasvojani sellaisena kuin ne ovat. Se tuntuu hyvältä.

Olin itse pitkään sellainen, että en kovin mieluusti kulkenut arkielämässä ilman ehostusta. Olin epävarma epäpuhtaasta ihostani ja vaaleista piirteistäni. Muistan nuorempana kuulleeni että näytän kipeältä tai väsyneeltä, melkein jokainen kerta kun uskaltauduin jonnekkin meikittä. Se sai arastelemaan omia kasvoja ja piiloutumaan meikin alle. Pitkään minulla oli myös sellainen olo, että ilman meikkiä näytän epäsiistiltä. Miten nurinkurista.

Olen elänyt nyt tasan 111 päivää ilman meikkiä, jos en laske kuukausi sitten juhlittuja häitä, värjättyjä kulmakarvojani tai muutamaa satunnaista päivää, kun olen sipaissut ripsiini hieman väriä. Se tuntuu hyvältä. Olen ollut ihan minä vain, koittamatta parannella ja siloitella.

Viime kotiinpaluun yhteydessä huomasin, että pidempi aika täällä oli vaikuttanut huomattavasti kauneustottumuksiini ja se heijastui myös arkielämääni kotona Suomessa. Käytin enemmän aikaa ihoni hoitoon kuin sen meikkaamiseen. Ja joskus en meikannut ollenkaan. Saatoin viettää iltaa ystävien kanssa ja käydä kaupungilla ilman meikin hiventäkään. Enkä muista niinä hetkinä miettineeni, että apua, näkeekö joku valtavat ihohuokoseni. Se on henkilökohtainen, joskin mitättömän kuuloinen, merkkipaalu. Ja kun meikkasin, en tehnyt sitä enää peittääkseni. Halusin korostaa ja hehkua.

Meikkaamisesta en aio kuitenkaan luopua. Mutta haluan jatkossakin tehdä sen itseni vuoksi, siksi että tulen siitä iloiseksi. En siksi, että koittaisin peitellä itseäni. Haluan että huolettomampi ja sallivampi suhtautuminen peilikuvaani matkustaa mukanani kotiin asti.

PS. Kuvissa meikitön minä, jolla on muutama näppylä, vähän liian tummiksi värjäytyneet kulmakarvat (joiden vaaleutta en ole vieläkään hyväksynyt, hehe) ja sotkunutturan jäljiltä takkuiset hiukset, jotka aion leikkauttaa ennen kotiin paluuta. Ja oon tiettekö juuri hyvä tuollaisena, niin kuin meikattuna ja tukka kiharrettunakin.

20.3.2018

UUDEN ÄÄRELLÄ

Tuntuu, että elämä on juuri nyt uuden äärellä.

Se fiilis tuli äsken, kun polkaisin pyöräni Kampotin kaduille, suuntanani kahvila, jossa olen viettänyt läppärini kanssa luvattoman paljon aikaa kuluneina kuukausina. Tämä on ihan viimeisiä kertoja, kun minun on välttämätöntä tulla. Olen nauttinut rennosta fiiliksestä ja syönyt lempiaamupalaani, lohikäärmehedelmästä tehtyä jäätelöä ja rapeaksi paahdettua granolaa, jotka maistuu niin syntisen hyvältä, että tuntuu hieman rikolliselta edes kutsua niitä aamiaiseksi.

Mutta ennen kaikkea olen istunut täällä siksi, että olen kirjoittanut opinnäytetyötäni. Se on pian valmis.

Tänä syksynä tulee viisi vuotta siitä, kun aloitin opiskeluni. Aloitin silloin myös elämän, jota en tiennyt vielä olevankaan. Muutin Helsinkiin mieli täynnä kipinää, mutta en vielä tiennyt, mitä se on. Tällöin purin sitä kipinää tänne, blogiini. Kävin paljon blogitapahtumissa, nautin siitä maailmasta, johon en uskonut edes kuuluvani. Kärsin huijarisyndroomasta kaiken suhtaan mitä teen, bloggaajana olo on ollut vahvasti yksi näistä osa-alueista. Nyt tunnen tuota samaa oloa, kun olen valmistumassa. Tuntuu, että olen vieläkin se pieni tyttö sieltä pellon laidalta, jonka isoäiti soitteli naapureille huolissaan, että missä minä taas luuhaan. Ikuinen haahuilija, sellaiseksi voisin itseäni kai kutsua.

Se mitä en osannut silloin viisi vuotta sitten aavistaa, oli se, miten paljon viettäisin aikaani ulkomailla kuluvina vuosina. Kipinäni siirtyi vahvasti niihin kuukausiin. Kiitän ja syytän tästä eniten miestäni, jota veri vetää ulkomaille vielä vahvemmin kuin minua. En voi väittää olevani sijaiskärsijä, nautin elostani täällä. Olen tehnyt paljon duunia, että tämä olisi ylipäänsä mahdollista. Paiskinut pitkiä päiviä koululla, mahduttaen vuoden kurssit puoleen ja säästänyt kärsivällisesti kesätyöpalkoistani, jotta saisin ostettua lentoliput taas seuraavalle talvelle. Se on toiminut hyvin ja tuntunut oikealta. Tuntuu että matkustaminen on avannut niin paljon minua, että sitä on vaikea edes selittää.

Kuitenkin nyt, kun opparini on viimeistä silausta valmis, on olo, että elämä on muuttumassa. Suurin haaveeni tällä hetkellä on se, että valmistumisen myötä pääsisin myös työllistymään. Omalle alalle, tekemään niitä asioita, joissa olen hyvä. Tahtoisin laittaa kotia, pukeutua hetkeksi muuhunkin kuin shortseihin ja katsoa, miltä tuntuisi olla ihan sellainen kokopäiväinen oravanpyöräläinen. Uskon, että oikean työpaikan kanssa se onnistuisi, eikä ahdistaisi.

Mitä kaikkea sitten tulevat kuukaudet tuovat tullessaan?

Sitä en vielä tiedä, mutta jään innolla odottamaan. Enää en jaksa stressata, vaan otan vastaan kaiken, mitä on tullakseen. Alle kuukauden päästä ollaan takaisin kotona. Olettaisin, että viimeistään siinä vaiheessa alan työstämään tulevaisuutta.

PS. Vahva fiilis on myös siitä, että blogi tulee elämään ja ehkä jopa hieman muuttumaan tässä tämän vuoden aikana. Otan kommenttilaatikkoon vastaan ajatuksia siitä, mikä teitä kiinnostaa. Suosittelen myös vastaamaan tuohon alareunassa keikkuvaan lukijatutkimukseen, siitä voi myös voittaa aika kivan palkinnon kiitokseksi vastauksista.

1.3.2018

BUDJETTIMATKAAJAN REISSUKASSA KAAKKOIS-AASIAAN

Miten sulla on rahaa matkustaa noin paljon?

Siinäpä taitaa olla yksi yleisimmistä kysymyksistä, joihin paljon reissaavat joutuvat vastaamaan. Usein oletetaan, että matkustaakseen pitää olla paljon pätäkkää tai vähintään joku mystinen perintö, jota kulutetaan maailmalla. Harvemmin näin kuitenkaan on, ainakaan omasta näkökulmastani katsoen. Olen tavannut monien reissukuukausieni aikana kaiken kirjavaa sakkia ja monen salaisuus on itseasiassa aika yksinkertainen. Kotona ollessa tienataan, painetaan pitkää päivää ja eletään säästeliäästi. Ja sama säästeliäisyys usein jatkuu reissun päälläkin, kun sitten taas eletään niillä rahoilla, jotka on kotona ollessaan tienattu. Näin mekin oma reissussa olemisemme mahdollistetaan suurimmaksi osin. Siispä sanoisin, että ehkä tärkein taito mikä tarvitsee opetella, on säästäminen ja omien kulujen hallitseminen.

Yksi hyvä keino on toki rahoittaa reissunsa aktiivisella työteolla myös ulkomailla. Joko hankkia itselleen jotain hanttiduuneja reissun päältä tai esimerkiksi elellä diginomadina, tehden säännöllisesti töitä läppärinsä äärellä. Tämä toimii hienosti sellaisilla aloilla, jotka eivät ole sidottuja toimistoihin tai tiettyihin työtunteihin. Itse olen muutama vuotena tehnyt etänä blogiani niin, että sain siitä kuukausipalkkaa. Ja vaikka palkkani ei tuolloin mikään hurjan suuri ollutkaan, sillä sai kuitenkin katettua reissussa elämisen ihan mainiosti. Yksi vaihtoehto on myös tehdä niin kuin minä tänä talvena ja suorittaa opintoja etänä.

Mulla kyseessä on opinnäytetyön kirjoittaminen, jonka ajalle saan tietysti nostettua opintotukea. Toki joudun istahtamaan läppäri kainalossa kahvilaan useampana päivänä viikossa ja näin syömään omaa vapaa-aikaani täällä Kambodzassa, mutta mulle tää on oikein sopiva vaihtoehto. Tulisin suoraan sanottuna hulluksi, jos mulla ei olisi mitään projektia tai velvotteita. Opintotuesta onkin apua, mutta ei sillä herroiksi elellä. Kolmen kuukauden tuilla, jotka siis olen oikeutettu oppariini nostamaan, pärjäisin reissussa noin puolitoista kuukautta. Loput rahat on siis säästetty sen puolen vuoden aikana kun olin kotona Suomessa ja painoin selkä hiessä duunia.

Summa summarum: suosittelen ennenkaikkea suunnittelemaan raha-asiansa niin, että matkan varrella ei tule eteen pattitilannetta. Sama se millä tavoin sitten ovatkaan kunnossa, kunhan ovat. Toki meitä on moneen junaan ja olen nähnyt myös tapauksia, joissa tuhlataan viimeisetkin roposet ja sitten hädissään yritetään haalia rahaa kasaan paluulippuun ja pahimmassa tapauksessa jätetään laskut maksamatta majataloihin. Tää ei kuitenkaan vastaa millään tavalla mun käsitystä hyvistä elämänhallintataidoista. Mielestäni ihan kaiken A ja O on valmistella reissuun lähtöä etukäteen niin, että rahatilanne on suhteellisen huoleton ja joustava. Myös kotiin palatessa. En voisi kuvitella kurjempaa kotiinpaluuta kuin sellainen, että tili on käytetty tyhjäksi ja parhaimmassa tapauksessa kotona odottaa maksamattomat laskut. Itse mieluummin lykkäisin reissua siihen asti että säästötili voi paksummin kuin lähtisin riskillä liikenteeseen.

No paljonko sitä rahaa oikein kuluu matkustaessa?

Summia on monenlaisia ja niihin vaikuttaa ihan todella monet tekijät. Maa jossa matkustat, minkälaiseen elintasoon tyydyt, kuinka paljon liikut ympäriinsä, miten syöt ja millaisia aktiviteetteja harrastat. Mielestäni kaksi isointa kuluerää matkustaessa on itse matkustaminen eli lentoliput sun muut sekä majoitus. Mitä enemmän liikut, sitä enemmän joudut uhraamaan reissukassasi sisältöä bussilippuihin, tuktuk-kyyteihin ja lentolippuihin. Siksi sanoisin, että jos haluat reissata budjetilla, koita löytää muutama ihana kohde, jossa viihdyt ja tutustu niihin paremmin sen sijaan että poukkoilet ristiin rastiin. Pidempään paikalla ollessaan saa myös usein neuvoteltua itselleen hieman alennusta majoituksesta. Kaakkois-Aasiasta puhuttaessa sanoisin, että lentoliput + 1000 euroa/per reissukuukausi riittää hyvin kattamaan kulut, vaikka eteen sattuisikin jotain yllättävämpiä menoja.

Mulla menee tällä hetkellä kuukaudessa noin 500-600 dollaria, hieman riippuen siitä mitä kaikkea teemme. Tähän sisältyy niin viisumit, meidän pienen huoneen sekä mopon vuokra että kaikki ruuat ja muut ostokset. Mä pidän mun kulutuksesta päivittäin kirjaa puhelinappin avustuksella ja siitä on aina helppoa tsekata, että miten on raha-asioiden laita. Fiksuimmaksi keinoksi olen mieltänyt sen, että laskee itselleen jonkinlaisen päiväbudjetin, jossa tahtoo pysyä. Mä pyrin esimerkiksi siihen, että mulla menisi päivässä n. 13 dollaria ruokiin, jotta budjetissa on sitten joustoa kaikkeen muuhunkin. Ajattelin että teistä voisi olla mielenkiintoista nähdä ihan konkreettisia esimerkkipäiviä, joten listasin muutamia viime kuukaudelta.

Hyvin kulutuksessa pysyviä päiviä:
10.helmikuuta 2018
1,25$ Aamiaiseksi nuudelikeitto ja jääkahvi
2,00$ Lounaaksi khmersalaatti
1,00$ Välipaloiksi pussi mandariineja ja mango chilillä
3,50$ Illalla paistettuja nuudeleita ja inkivääritee
= 7,75$

18. helmikuuta 2018
3,00$ Aamiaiseksi patonki kasviksilla ja munakkaalla, mangoshake ja kuuma kahvi
1,25$ Kookos ja päiväkahvi
6,25$ Vegehamppari ja iso lasi inkiväärimehua
1,00$ Iltapalaksi inkivääriteetä ja muutama banaani
= 12,50$

Normaalia kalliimpia päiviä:
4. helmikuuta 2018
3,75$ Aamiaiseksi hedelmäsalaatti myslillä ja jugurtilla sekä kuuma kahvi
2,75$ Lounaaksi kevätkääryleitä ja iso lasi limemehua
6,75$ Ostettiin puokkiin puoli litraa luomulaatuista kookosöljyä
0,75$ Iltapäivällä kuuma kahvi
2,00$ Illalla syötiin puokkiin kasvismunakas riisillä ja iso hedelmäsalaatti
= 17,50$

11.helmikuuta 2018
2,75$ Aamiaiseksi kasvismunakas riisillä ja kuuma kahvi
0,75$ Jääkahvi paikallisten kojusta
35,00$ Viisumin uusiminen Vietnamin rajalla
4,00$ Lounaaksi falafelwrap
3,75$ Iltapalaksi hedelmäsalaatti myslillä ja jugurtilla sekä inkivääritee
= 46,25$

Meidän keino pitää kulutus aisoissa onkin se, että ollaan paljon paikallaan ja koitetaan asustella huokeasti sekä syödä pääosin edullista perussafkaa. Mun vaatimustaso majoitukselle on tasan se, että huone on siisti. Kaikella majoituksesta vapautuvalla rahalla voi sitten käydä syömässä hyvää ruokaa ja hengailla ihanissa kahviloissa, joiden suhteen oonkin vähän ronkelimpi. Eikä siellä huoneella juurikaan tule vietettyä aikaa, sanokaa mun sanoneen. Silloin kun liikutaan, kulutus nousee yleensä hitusen, mutta näpissä se pysyy kyllä silloinkin. En muista viimeisen kahden vuoden ajalta yhtäkään kuukautta, jotka olisi menneet yli 700 dollarin. Mutta toisaalta, tiedän myös ihmisiä, jotka laittavat kuukaudessa haisemaan useamman tonnin. Tällöin usein asutaan vähän kalliimmin, esimerkiksi hotellissa ja eletään muutenkin aika aktiivista elämää tai vaihtoehtoisesti vaikkapa biletetään runsaasti.

Reissussa käytetyn rahan lisäksi on tietysti kulut Suomessa. Mulla on tähän tasan yksi neuvo: koita minimoida ne. Me löydettiin meidän asuntoon ihanat alivuokralaiset, jotka muuttivat omaa putkiremonttiaan karkuun. Ostettiin meidän lentoliput sen mukaan, miten heillä oli asunnolle tarvetta ja he muuttivatkin meidän asuntoon heti meidän lähdettyämme ja me päästään puolestaan takaisin kotiin neljä päivää sen jälkeen kun lennetään Suomeen. Siispä meillä ei ole mitään kuluja asunnosta reissun ajalle ja tasan ainoa lasku jonka maksan kuukausittain on puhelinlasku. Senkin vaihdoin halvimpaan liittymään eli se rokottaa mun lompakkoani noin 5 euroa joka kuukausi. Lehtitilaukset sun muut olen lopettanut jo ensimmäiselle pitkälle reissulle lähtiessäni, enkä ole niitä aktivoinut enää sen jälkeen uudestaan. Säästyy rahaa niin kotona kuin reissussakin.

Siispä, ei se reissaaminen niin paljon rahaa vaadi. Varsinkin, jos olet luonteeltasi yhtä pihi kuin meikäläinen ja saat bongattua itsellesi halvat lennot, joilla lähteä tutkiskelemaan maailmaa. Tästä aiheesta kirjoitin itseasiassa postauksen jo viime talven reissulla. Löydät sen: TÄÄLTÄ!