Taidan kirjoitta tästä samasta asiasta jokaisena talvena, kun olen ollut reissussa. Mutta tästä multa myös kysytään eniten. Täältä löytyy viime talven pakkauslista, jolla pärjäsin hyvin viisi kuukautta. Oikeastaan, taisi olla liikaa kamaa mukana tuolloinkin. Tänä vuonna lähdin mukaani todella simppelillä kokoonpanolla ja koitin pitää määrän kohtuullisena, vaikka ollaankin reissussa taas reilut neljä kuukautta. Otin mukaani enemmän urheiluun sopivia vaatteita, vähemmän mekkoja.
Reissugarderobi 2.0 näyttää siis tänä vuonna tältä:
– Kolmet shortsit (yhdet puuvillaiset, yhdet pellavaiset pidemmillä lahkeilla
ja yhdet urheiluun sopivat)
– Kahdet pitkät housut (juoksutrikoot ja rennot kangashousut matkustamiseen)
– Yksi mekko (tai oli toinenkin, jonka otin tänne mukaan ”kuolemaan”. Heitin jo menemään)
– Neljä t-paitaa, yksi toppi (4/5 pellavaa, yksi puuvillaa, yksi t-paidoista iso ja väljä, menee jopa mekkona)
– Kolme paitaa (pellavakauluspaita kertaa kaksi sekä yksi väljempi valkoinen tunika esim. biitsille)
– Kaksi urheilutoppia, viidet alushousut ja kolmet nilkkasukat
– Uimapuku, bikinit
– Lenkkarit, nahkaiset sandaalit, släbärit
– Asusteina: pikkulaukku, kangaskassi, kaulahuivi, parit arskat, rannekello ja muutama rannekoru
Lyhykäisyydessään voisin tiivistää nykyisen pakkausfilosofiani muutamaksi teesiksi:
Paikallisen kulttuurin kunnioittaminen – omasta mielestäni ykkössääntö reissupukeutumisessa. Mitä vähemmän näytät hölmöltä turistilta, sitä vähemmän sua myös kohdellaan kuin sellaista. Sitä paitsi, let’s face it, se näyttää yksinkertaisesti dorkalta vedellä paljain varpain ja ilman paitaa, kun paikallinen sun vieressä on pukeutunut kauluspaitaan pelkästään torilla käymistä varten. Meidän khmerimaman mielestä olen pukeutunut seksikkäästi jo siinä vaiheessa, kun mulla on juoksutrikoiden kaverina hihaton pusero.
Vaatteet ovat yllättävän kovalla kulutuksella – mitä vähemmän sulla on vaatteita mukana, sitä enemmän käytät yksittäisiä vaatekappaleita. Paidan saa myös heittää pesuun jo yhden tai kahden käyttökerran jälkeen, shortsit kestävät muutamat käyttökerrat enemmän, joten pesukertoja kertyy paljon. Siksipä suosittelen pakkaamaan kestäviä vaatteita ja ei, ne turistikojuista ostetut muutaman taalan rimpulat ei lukeudu näihin. Saumat saattaa purkautua jo ekalla käyttökerralla. Tämän vuoksi myös irvistelen aina niille ”ota tyhjä reppu messiin ja osta paikanpäältä”-neuvoille, kun on kyse Kaakkois-Aasiasta. Pidän fiksumpana ja myös ekologisempana pakata vaatteet messiin jo himasta. Itse otan usein reissuun vaatteita vähän niin kuin ”kuolemaan”. Mun ystävä esimerkiksi heitti mulle mukaan kaksi pellava t-paitaa, jotka olivat suomessa arkikäyttöön vähän turhan nyppyyntyneitä. Täällä ne menevät paremmin kuin hyvin ja jos ovat reissun jäljiltä jo ihan mäjähtäneitä, ne voi heittää vikoina päivinä menemään.
Monikäyttöisyys – Mitä sitten pakkaatkin, niin suosittelen pakkaamaan suhteellisen kompaktisti. Siksipä itse suosin monikäyttöisiä vaatteita. Ohutta rantatunikaa voi rannalla hengailun vuoksi pitää myös yöpaitana, juoksutrikoot taipuu urheilun lisäksi myös pidemmän kauluspaidan kaveriksi kapeiden housujen virkaa toimittamaan. Kunhan niissä ei ole mitään sporttisuuteen viittaavia yksityiskohtia. Ymmärrätte kyllä. Värien kanssa suosittelen olemaan maltillinen, tai ainakin sovittelemaan vaatteet ensin kotona ja katsomaan että sopiiko ne yhteen keskenänsä. Tai sitten voi vain olla välittämättä. Lisäksi suosittelen kiinnittämään huomiota materiaaleihin. Mun pakkauslistasta varmaan huomaakin, että suosin pellavaa, puuvillaa ja teknisiä materiaaleja.
Oma tyyli – vaikka porukka tuntuu liikkuvan niissä turistikaupoista ostetuissa kahden dollarin kertakäyttövaatteissa, se ei tarkoita ettäkö juuri sun pitäisi tehdä niin, jos se ei tunnu omalta. Ekalla reissulla vähän sorruin tähän ”ryhmäpaineeseen”, mutta tästä viisastuneena olen nykyisin pakannut mukaan sellaisia vaatteita, joita voisin periaatteessa käyttää kotonakin. Jos siis Suomessa joskus olisi yhtä lämmin kuin täällä.
Toivottavasti sain kaiken oleellisen taas kirjoitettua. En tiedä onko se oppari vai mikä, mutta tunnen näköjään hirveää tuskaa yrittää pitää postaukset maltillisen mittaisina. Tai ehkä sitä pitäisi laittaa se oppari sivuun hieman useammin ja kirjoitella näitä kevyempiä juttuja vaihteeksi.
Otan ilolla ajatuksianne vastaan tuonne kommenttilaatikon puolelle!
