Mustista aukoista ja sen sellaisista

Onpas pitänyt kiirettä. 

Inhottaa, sillä taidan aloittaa nykyään jokaisen postauksen näin, mutta se on totta. Koko tämä vuosi on ollut aikamoista kiirettä ja muutoksia. Olen kiitollinen kaikesta, mutta huh, aikamoinen linkous on kyllä ollut käynnissä tällä suunnalla. Päivän to-do-listalla tuntuu olevan hirveästi asioita ja sitten oli vielä tuo marraskuu. Marraskuussa sinne listalle tuntuu ilmestyvän etuilemaan myös sellainen kaiken syövä musta aukko, johon menee mm. yöunet, motivaatio ja oma selkäranka.

Silloin kun elämä on yhtä mustaa aukkoa ja kiirettä, on parempi olla somettamatta. Tämän elämänviisauden kanssa olen elänyt viime kuukaudet. Mutta vielä suurempi viisaus on, että silloin kun joku asia vaivaa iltaisin ennen nukkumaanmenoa, sille on tehtävä jotain.

Blogi on vaivannut.

Kirjoittamisen pariin on onneksi aina hyvä palata, vaikka hiljaisuus minua onkin vaivannut. En suostu potemaan huonoa omaatuntoa, niin kuin en siitä surullisenkuuluisasta salijäsenyydestä, jota maksoin turhaan kolmen kuukauden ajan toissa kesänä. Nää on näitä. Se etu on, kun blogi on nykyisin taas onnellisesti pelkkä harrastus. Ei ole velvollinen ja voi pitää taukoa silloin, kun elämä ei anna aikaa.

Tässä somettamistauon aikana elämässä on tapahtunut paljon hyvää. 

Neljän kuukauden koeaikani päättyi ja voinkin nyt onnellisesti sanoa olevani vakituinen osa Kekäleen verkkokauppatiimiä. Olitte syksyn alussa uteliaita mun uudesta työstä, mutta tuntui hassulta puhua sen enempää, kun olin vasta aloittanut.

Jos kuitenkin vähän raotan, niin mun duuni koostuu pitkälti digimarkkinoinnista, sisällöntuottamisesta sekä verkkokaupan ylläpidosta. Työssä yhdistyy mielenkiintoisella tavalla mun vaatetusalan koulutus ja kaikki ne some-tunnit, mitä on tullut tehtyä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Oikeastaan todella kompakti paketti kaikkea mitä jo osaan ja about miljoona sellaista asiaa, jotka olen ottanut haltuun syksyn aikana. Varmaan rivien välistäkin paistaa, mutta sanonpa vielä, että oon ihan tosi tyytyväinen ja siksi onkin tullut laitettua paljon paukkuja duunin suunnalle. Se kannatti.

Kun lähdin valmistumisen jälkeen työnhakuun, kävin itseni kanssa keskustelun. Sen lopputulema oli se, että unelmaduunin vuoksi voin hyvin luopua reissaamisesta. Siis sellaisista useampia viikkoja, jopa kuukausia kestävistä reissuista, jotka oli olleet henkireikiä viimeisen neljän talven ajan. Ja niinhän siinä kävi, että se duuni löytyi. Mutta, aina on mutta. Mutta mä pääsen silti reissuun.

Tasan viikon päästä istun lentokoneessa, nokka kohti Kambodzaa, mitäpä muutakaan. 

Siksi siis kannatti. Enpä ajatellut, että kun hoitaa työnsä hyvin, niin voi saada osakseen sellaista luottamusta, jonka suojin voi vähän reissatakkin. Toteuttaa ikäänkuin kahta unelmaansa yhtaikaa.

Tällä kertaa tosin jää lomailu maltillisesti neljään viikkoon, joista niidenkin aikana teen jonkin verran töitä etänä. Varasin lennot muutama kuukausi sitten, mutta tuntuu kuin siitä olisi muutama hassu päivä. Reppukin on vielä pakkaamatta ja sen kummemmat suunnitelmat tekemättä. Tai mitäpä sitä elämää suunnittelemaan. Tahdon syödä ja nukkua hyvin, nauttia auringosta ja yhteisestä ajasta poikaystävän kanssa. Saada vähän terveempää väriä kssvoille ja täyttää kroppani hedelmillä, nuudeleilla ja kasviksilla. Palata siihen samaan kahvilaan, jossa istuin viime talven kirjoittamassa opinnäytetyötäni ja uida päivittäin. Ladata akut täyteen ja tulla kunnon hyppypotku-asenteella keskelle talvipakkasia sitten tammikuussa.

Toivon sitä samaa, rutkasti energiaa ja D-vitamiinia (vaikka sitten purkista), teillekkin.
Ettäs tiiätte. 

Timma alennuskoodi GNZMGE

Uiskentelen välillä niin syvissä vaatevesissä, että unohdan täysin millä muilla tavoin siihen omaan ulkonäköön voi vaikuttaa. Hieno esimerkki tästä oli se, miten tuskailin tylsäksi käyneen vaatevarastoni kanssa ja tajusin, että ei se ongelma niissä vaatteissa ollutkaan. En valaistunut ja löytänyt tietä ulos turhamaisuuden kehästä, vaan varasin kampaajan.

Mun hiusten pätkiminen on muuten nykyisin täysin spontaania. Yksi kaunis päivä kyllästyn, seuraavana istun jo kampaajan tuolissa. Lisäksi kun luovuin värjäämisestä nelisen vuotta sitten, ei hirveästi ole vaihtoehtoja kun kaipaa vaihtelua. Sakset viuhumaan tai hyvästit muutokselle.

Tällä kertaa sakset viuhahtivat ihan kunnolla. Olin lopen kyllästynyt raskaaseen ja paksuun kuontaloon, joka ei tuntunut asettuvan millään. Siispä se oli joka toinen päivä kiinni ja noh, joka toinen päivä kiinni. Lähinnä nutturan paikka tuntui vaihtuvan.

Kampaajan lattialle jäi ihan valtava määrä hiuksia. Sen lisäksi että pituutta nipsaistiin reilusti, myös paksuudesta rokotettiin kunnolla. Halleluja ohennussakset, päänahkani sää jälleen happea. Ja hiuksetkin tuntuvat paljon kuohkeammilta, kun niillä on vähän tilaa olla.

Päätös oli spontaani ja äärimmäisen nopea, mutta se kannatti. Varasin ajan edellisenä iltana ja seuraavan päivän lounastauolla istahdin jo kampaajan tuoliin. Ja niin vaan tuntui että koko vaatekaappi ja muija uudistui, kun hiukset vähenivät. Erittäin fresh olo, vaikka itse sanonkin.

Timma – kokemuksia:

Onneksi on Timma, sillä muutoin nämä mun spontaanit vedot eivät ehkä onnistuisi. Tutustuin palveluun jo muutama vuosi sitten blogiyhteistyön merkeissä ja se on jäänyt käyttöön senkin jälkeen. Timma on yksinkertaisuudessaan puhelimeen ladattava appi, josta voi varata nopealla aikataululla aikoja mm. kampaajalle, hierontaan ja vähän kaikkeen maan ja taivaan välillä. Hinnat on yleensä inan listahintoja halvempia, mikä tuskin haittaa ketään. Testasin tällä kertaa ihan randomilla uutta paikkaa, johon mulla on noin viiden minuutin kävelymatka kotoolta ja en joutunut pettymään. Vai mitä ootte mieltä? 

Pst! Tekisikö mieli kokeilla Timmaa ja saada vielä alennusta kaiken kukkuraksi?

Timma alennuskoodi / Timma kampanjakoodi oikeuttaa 5 euron alennukseen!

Kirjaudu palveluun (Timma > Oma-tili > Lunasta lahjakortti tai kampanjakoodi), ja syötä  kenttään GNZMGE. Timma alennuskoodi / kampanjakoodi oikeuttaa sut 5 euron alennukseen, jonka saat heti käyttöösi! Niin ja tämä ei ole mikään yhteistyö vaan ihan se normi alekoodi, jonka saat itsekkin ongittua palvelusta ulos ja jaettua kavereillesi.

NEULEPAIDAN UUMENISSA

Mä olen nykyään aivan mahdoton vilukissa.

En tiedä mikä on sekoittanut termostaatin. Ehkä uskomattoman lämmin kesä ja siihen vielä päälle kaikki ne talvikuukaudet Aasiassa. Keho on ehkä pikku hiljaa totuttautunut niin vahvasti lämpöön, että tällainen pienikin ilmojen viileneminen tuntuu luissa ja ytimissä.

Vilukisuilun seurauksena vaatekaapin hyllyt ovat alkaneet täyttymään villaneuleista tässä viime vuosina. Tämä syksy varsinkin oli sellainen, että siirryin suoraan hellemekoista neuleisiin. Tätä tilannetta on edesauttanut etenkin meidän toimisto, jonka ilmastointi on mun mieleeni vähän turhankin tehokas. Ei siinä, neuleet on mahtavia. Varsinkin silloin, kun ovat syöneet sisäänsä mahdollisimman paljon luonnonkuituja.

Tämä vihreä COS:sin oversize-neule tuli vastaan kierrätysryhmässä ja se oli menoa se, vaikka en ymmärtänyt tällaista elämääni kaipaavani. Mutta onhan se aika mahtava. Iso ja pörröinen ja ihan mahdottoman vihreä. Kuvissa väri ei oikein edes pääse oikeuksiinsa, se on luonnossa vielä töpäkämpi. Työkaverini nimittikin sen jo ystävällisesti joulukuuseksi. Jos tekee mieli lähteä ”ugly christmas sweater”-teemaan, voin vaan ommella tähän muutamia joulupalloja.

Väri on sama herkullinen vihreä, tai ehkä hieman tummempi, kuin siinä hetki sitten kuvatussa vihreässä trenssitakissa. En ole muuten lähiaikoina saanut mistään vaattesta niin paljon kehuja kuin siitä takista.

Yhdistin neuleen vapaapäivänäni rennosti farkkutakkiin, joka on muuten sekin 2ndhand-löytöjä. Duunissa neule oli hauska yhdistelmä juurikin sen vihreän trenssin kanssa. Yhden värin ympärille kootut asut ovat olleet kovaa kamaa viime vuosina ja kikka toimi tässäkin tapauksessa.

Vihreä neule ja ylipäänsä ne vaatekaapin pidemmät neuleet saivat myös lämpöisen kaverin, kun löysin duunipaikan valikoimasta ehkä parhaimman keksinnön ikinä: fleecepinnoitetut tekonahkalegginsit! Oli muuten suhteellisen pelottava sana kirjoitettavaksi, en ajatellut enää hypettäväni legginsejä missään muodossa, mutta niin se pieni trendipiiri taas pyörähti.

Kapea lahkeet ovat omiaan isojen neuleiden ja oversize-yläosien kanssa. Kun pyöritään vielä plussakeleillä, olen kääräissyt lahkeet reippaasti ylös. Vaikka viluinen olenkin, rakastan silti paljaita nilkkoja, eikä niitä oikeastaan edes palella. Ovat varmaan karaistuneet omistajansa idioottimaisuuden takia.

Talvella legginsien kapea lahje menee hyvin maihareiden ja nilkkureiden sisään, jotka asiasta kolmanteen pitäisi toimittaa suutarin hellään huomaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Eli toisin sanoen maa valkoisena ja varpaat kohmeessa.

Uusista legginseistäni uumoilen tämän syksyn ja talven jumituspöksyjä. Yleensä en hamstraa, mutta nyt jopa mietin, että ostaisinko samantien toiset. Jos vaikka jotain ikävää sattuisi ja joutuisin kohta elämään ilman fleecelegginsejäni. Noin aukikirjoitettuna kuulostaa oikeudelta ja kohtuudelta.

Farkkutakki Monki/ Neulepaita Cos/ Tekonahkalegginsit Vila/ Tennarit Adidas/ Laukku Springfield/