Huh, nytkö se jo on? Vuoden viimeinen päivä.
Vuoden, joka on ollut mielenkiintoinen yhdistelmä totaalista rentoutumista ja älytöntä kiirettä. Itse toki olen näin valinnut. Ja se tekeekin tästä kuluneesta vuodesta juuri minun näköiseni.
Ja koska ihmismieli on niin omituinen, osaa arvostaa yleensä paremmin mennyttä hyvää kuin nykyistä, ajattelin vähän kerrata mitä tämä nopsaan hujahtanut vuosi on pitänyt sisällään.
TAMMI/HELMI/MAALIS/HUHTI Viime talvena kävi niin hassusti, että yhtä aikaa tapahtui kaksi onnenkantamoista: minä sain nelivuotisen kouluni kaikki kurssit suoritettua kunnialla loppuun ja meidän asunnossa alkoi putkiremontti, jonka vuoksi jäätiin käytännössä kodittomiksi. Siispä lentoliput takataskuun ja maailmalle. Viime kevät vietettiin siis tiiviisti paitana ja perseenä poikaystävän kanssa ja nautittiin Kaakkois-Aasian lämmöstä. Vuokrattiin oma asunto Kampotista, käytiin vähän vierailemassa Kuala Lumpurissa ja laiskoteltiin vielä oikein olan takaa kuukausi Chiang Main lämmössä, ennen kuin oli aika kapata kimpsut ja palata kotiin.
Stressasin meidän loppureissun ihan hulluna. Mun huolettoman ulkokuoren alla pesii järkyttävä perfektionisti, joka söi salaa kynsiään pelkästä ajatuksesta, että palattaisiin Suomeen ilman kotia ja työpaikkaa. Oltiin kuitenkin onnekkaita. Mä tein oman alustavan työhaastatteluni skypen välityksellä jo Thaimaassa ja poikakaverikin nappasi duunin muistaakseni viikon sisään kun oltiin tultu kotiin. Asunto järjestyi myös jo reissun päällä. Huutelu facebook-ryhmän kautta toi meille meidän nykyisen kodin sekä vuokraisännän, joka luotti meihin niin paljon, että lupasi asunnon meille pelkän whatsapp-keskustelun perusteella. Aika onnekkaita oltiin, pakko sanoa.
Täältä voi lukea lisää meikän mietteitä reissun viimeisiltä päiviltä!
TOUKO/KESÄ/HEINÄ/ELO Muistan edelleen sen tunteen, kun oli taas oma koti, johon purkaa astiansa ja pannunsa. Miltä tuntui nukkua omassa sängyssä ja keittää omat kahvinsa. Kutsua ystäviä kylään ja ottaa sen jälkeen torkut pehmoisella matolla. Kevään reissu teki hyvää, oppi arvostamaan sellaisia pieniä asioita, joita kotona ollessaan pitää niin itsestäänselvinä. Sain hirveen boostin kokkailuun, karsin vaatekaapistani juttuja, joista tajusin etteivät ne kuvastaneet minua enää millään tasolla ja hankin aika paljon uuttakin, tosin sellaista kovin ajatonta, jota voin käyttää vielä monta vuotta eteenpäin. Tuntui että nyt on hyvä olla. Hyvä olla omassa kehossa, omassa kodissa, suhteessa, kaikessa.
Kesä oli ihana ja kovin inspiroiva, mutta tuli myös tehtyä aika paljon duunia, jotta reissussa ehtynyt säästötili saisi taas täytettä. Kaikki harvat vapaat viikonloput tuli onneksi vietettyä ystävien ja perheen kanssa. Duunissa viihdyin kyllä hyvin, ei siinä mitään. Vaatteet ovat mun alaani ja asiakaspalvelu jo aika naurettavan tuttua, oon tehnyt sitä jo puolet elämästäni, mikä kuulostaa aika hurjalta 26-vuotiaan suusta.
Täältä voi lukea lisää kesän onnellisuusajatuksia!
SYYS/LOKA/MARRAS/JOULU Syksyn tullen alkoi taas uusi, hieman erilainen vaihe elämässä. Kesän duunit jatkuivat, mutta hieman pienemmillä tunneilla, osin omasta pyynnöstäni. Syyskuun alussa aloitin meinaan harjoitteluni, viimeisen etapin ennen opinnäytetyöni aloittamista. Löysin mieluisan harjoittelupaikan sattumalta ja tähän sattumukseen olen ollut kyllä oikein tyytyväinen. Pääsin tekemään paljon sellaista, jota en ollut aikaisemmin tehnyt ja siinä samassa ehkä hieman selkiyttämään myös omaa tulevaa urapolkuani. Ainakin ajatus siitä, missä olen hyvä ja mistä nautin, alkoi selkeytyä urakalla.
Viime syksynä blogi puolestaan kärsi aika kovan kolauksen, sillä sille ei ollut yksinkertaisesti enää aikaa. Mun normaali arkipäivä alkoi usein ennen yhdeksää harjoittelupaikallani, jonka jälkeen koukkasin äkkiä himassa vaihtamassa vaatteet ja jatkoin melkeinpä samalla ovenavauksella illaksi duuniin. Vähän ennen kymmentä himaan, iltapala sekä usein päivän ainut yhteinen hetki poikakaverin kanssa ja suihkun kautta nukkumaan. Sitten aamulla taas uusi rumba. Jossain vaiheessa tajusin olevani niin väsynyt, että koitin erottaa harjoittelupäivät ja duunipäivät toisistaan niin, että olisin päivän aikana vain toisessa.
Sitten, en edes muista milloin, alkoi taas kyteä ajatus: mehän voitaisiin ottaa ja lähteä. Ja niinhän me tehtiin. Hommattiin asuntoon vuokralaiset, pääteltiin onnistuneesti niin työt kuin harjoittelutkin ja pakattiin kamamme. Ennen lähtöä meikä pyöräytti käyntiin opparini samaan yritykseen, jossa olin harjoittelussakin ja se olisi tarkoitus saada valmiiksi ensi kevääksi, jotta voisin vihdoin valmistua.
Täältä voit lukea lisää syksyn kuulumisia!
Joulukuu onkin ollut taas sellaista kullanarvoista omaa aikaa, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Olen nukkunut, oikein olan takaa, vähintään kahdeksan tuntia yössä. Syönyt paljon tuoretta, vältellyt kaikkea epäterveellistä ja alkoholia, ihan vain siksi että voin. Joogaillut, kuunnellut musiikkia ja tanssinut ihan vain tanssimisen ilosta ja mennyt sitten jääkylmään suihkuun. Pukeutunut 75% ajasta pelkkään pellavaan ja lukenut kaikki kirjat jotka olen käsiini saanut. Ollut ihanan levollinen, lataileva joulukuu. Sellainen, jonka jälkeen on hyvä aloittaa vuosi 2018.
Mahtavaa tulevaa vuotta kaikille tasavertaisesti, tehdään siitä hyvä!