ARKIRUMBAA

Spontaani kesälomailu blogin parista sen kuin jatkuu. Toisaalta, vetoan siihen, että syksyn pimeinä iltoina ehtii kökkimään koneen ääressä enemmän kuin tarpeeksi. Nämä (suhteellisen) lämpimät kesäillat on parempi viettää niistä nauttien.

Vaikka eipä lähiviikkoina nyt mitään niin kovin kummallista ole tapahtunutkaan.

Arkirumba on sitä samaa, mitä se on ollut toukokuusta asti. Duunia vaihtelevasti viitenä päivänä viikossa. Useimmiten yhdeksän hikistä tuntia myymälässä, jossa ilmanvaihto on näin kesäkuukausina vähän heikossa. Olen myynyt, viikannut, höyryttänyt ja puhunut niin paljon vaatteista, että ihmettelen, miten ne eivät tule vielä korvista ulos. Tämän hetkinen myymäläpäällikköni on myöskin luokkaa maailman paras, joten olen päässyt hänen siunauksellaan purkamaan visuaalista ylikuormitustani tekemällä esillepanoja ja pukemalla nukkeja. Se tekee hyvää, varsinkin nyt, kun suunnittelutyöt on koulunosalta jo taputeltu. Johonkin se luovuutensa on pakko kohdistaa, muuten käy elo ihan liian kurjaksi.

En tiedä olenko muuten maininnut, että luennoilla istumiset on nyt istuttu. Olen lyhyttä harjoittelua ja opinnäytetyötä vaille valmis Vestonomi. Osa luokkakavereista on jo valmistunut, itse tulen tasaista tahtia kohti maalia. Mitä nyt intohimo reissaamiseen on hieman tuonut mutkia matkaan. Tai kilometreinä jos mitataan, niin on tuo Kaakkois-Aasia kyllä aika kaukana.

Harjoittelupaikka on kylläkin jo hoidossa. Aloitan reilun viikon päästä erään tanskalaisen yrityksen pr-harjoittelijana ja en voisi olla asiasta enempää innoissani. Työnkuva tulee ainakin haastattelun perusteella olemaan laaja ja toteuttamisen suhteen kädetkin ovat varmaan aikamoisen vapaat. Hip ja hurraa, sanon minä. Opinnäytetyö puolestaan, siitä en ole vielä valmis puhumaan. Palataan aiheeseen, kun sellainen on.

Mitään muuta ihmeellistä ei kuulu tämän auringon alle.

Olen nähnyt ystäviä koko alkuvuoden edestä, viettänyt sellaisia kivoja hetkiä, joita voi muistella vielä useiden vuosien päästä. Juonut sukulaisten kanssa kahvit jos toisetkin. Nukkunut kainalossa, herännyt aamuisin siihen kun toinen käy kiireellä muiskaamassa suukon, nähnyt seuraavaksi illalla kun olen itse tullut töistä. Kokannut hyvää ruokaa, unohtanut eväslaatikoitani himaan. Juonut siideriä samalla kun olen pelannut minigolfia, olutta meren rannassa ja viiniä jatkoilla, jotka päättyivät vasta kun aamuihmiset jo lähtivät touhuihinsa. Sijannut petiä meidän olohuoneeseen jos jollekkin ja koittanut kaiken härdellin keskellä keskittyä välillä itseenikin.

Hyvä tämä kesä on ollut, vaikkakin kovin arkinen, kiireinen ja työntäyteinen. Ja sellaisena jatkuu syksykin, varsinkin kun yhdistän työn ja harjoittelun. Toivottavasti tämä blogikin mahtuu vielä kalenteriin, oma henkireikänsä meinaan tämäkin.

PS. Kuvituksena toimivat kuvat tämän päivän kauppareissulta. Samassa asussa yhdistyi niin monta tämän kesän lempparia, että oli pakko se nopeasti räpsäistä talteen. Risaiset mutsifarkut, ylisuuret kauluspaidat ja huoleton look, se on mun tämän kesän tyylini pähkinänkuoressa.