Kappas, todistin olevani sanojeni mittainen nainen ja sain kun sainkin kuvattua lisää kotia.

Tässä on ollut enemmänkin kyse kuvaajan laiskuudesta kuin esimerkiksi siitä, että olisin tarvinnut aikaa sisustaakseni kodin kuntoon. Täällä kun on oikeastaan näyttänyt ihan täysin samalta siitä päivästä lähtien, kun muutettiin muutama kuukausi sitten. Mä olen aina ollut muuttajana hyvin perusteellinen eli sellainen, joka pakkaa laatikot viimeisen päälle ja ajattelen sisustuksenkin jo mielenperukoilla valmiiksi. Muuttopäivänä ei tarvitse sitten kuin kannella laatikot sisään ja asetella huonekalut paikoilleen. Tiedän, vähän ehkä omituista, mutta meikä on lista-ihminen henkeen ja vereen. En osaa rauhoittua ennen kuin olen suunnitellut asiat kunnolla.

Nykyisellään muutto on vielä miljoonasti helpompaa, kun ollaan karsittu omaisuutemme suht pieneksi. En tiedä olenko sanonut tämän jo aikaisemmin, mutta parhaimpia päätöksiä oli, että muutettiin saman kalustemäärän kanssa tähän yli 20 neliötä suurempaan asuntoon. Meillä on kaikki tarvittava ja sen lisäksi ihanasti tilaa. Parasta.

Meidän asunto koostuu tosiaan makuu- ja kylpyhuoneen lisäksi yhdestä isosta huoneesta, jossa yhdistyy sekä eteinen, ruokailutila että olohuone. Eteisessä on muutama vaatekaappi, eteisen jälkeen on ovi vaatehuoneeseen ja sen jälkeen ruokailuryhmän kohdilla keittiö omana syvennyksenään. Piti kuvata sekin, mutta laiskuus iski kun näin avonaisen tiskikoneen ja leivän muruset pöytäpinnoilla.

Pohja on todella toimiva ja saa muutoinkin aika ison asunnon tuntumaan vielä isommalta. Tilan lisäksi ikkunaa ja valoa on paljon, joten ollaanpa aika tyytyväisiä.

Meidän kalustemäärä pysyi tosiaan ihan samana. Myytiin Vallilasta muutettaessa yksi lipasto ja ostettiin nyt tänne Hermanniin metallinen kirjahylly, koska ei raaskittu porata sitä meidän seinähyllyä näihin siisteihin seiniin. Kalusteiden sijaan meille muutti muutamia uusia tekstiilejä, joiden vuoksi täällä näyttää mun mielestä ainakin ihan tosi erilaiselta kuin aiemmissa kodeissa.

Ehkä tärkein hankinta oli tuo valtava Elloksen matto, jonka poikakaverin äiti tahtoi välttämättä ostaa meille tuparilahjaksi, kun kerroin sitä himoitsevani. Se laitettiin tilaukseen umpimähkään jo silloin kun oltiin vielä Thaimaan puolella, mutta se istuu tänne kuin nenä päähän. Matto on ihan todella laadukkaan oloinen ja niin pehmoinen, että hakeudun sen päälle istumaan useammin kuin sohvalle. Täällä istun nytkin.

Maton lisäksi päivitin värimaailmaa muutamilla uusilla tyynyliinoilla. Mikä ei yllätä varmasti ketään, ketä tuntee minut. Koristetyynynarkkaus on mitä luultavammin ihan joku oikea sairaus.

Sellainen olisi meidän koti tai ainakin sen sydän eli tuo sohvanurkkaus tuolla perällä. Se on se paikka mihin kapsahdetaan aina yhdessä päivän päätteeksi puhumaan päivän kuulumiset tai ottamaan pienet nokoset. Mä itse istuskelen usein tuolla matolla kirjoittamassa tai makoilen tyynyjen kanssa lukemassa jotain kirjaa.

Mitäpä tykkäätte?

PS. Pakko muuten paljastaa että olin aluksi aivan kauhuissani tuosta meidän lattiasta tai lähinnä sen lämpimästä puunsävystä. Mutta nyt kun täällä on kaikki omat huonekalut sekä tekstiilit ja silmä on päässyt tottumaan, se onkin yksi mun lempiasioistani.