HATTARATAIVAS JA PALA ONNEA

Mihin mahtoi kadota viimeiset kaksi viikkoa?

Olin aivan täysin varma, että juurihan minä kirjoitin, muokkailin kuvia ja lähetin uuden postauksen maailmalle. Mutta niin vain siitä onkin kulunut jo näin kauan.

Taisi tapahtua kesä ja elämä. Mutta hyvähän se on toisaalta, että välillä uppoutuu siihen omaan arkiseen eloonsa niin vahvasti, että vallan unohtaa tämän alustan, jolle jakelee pieniä palasia siitä. Arjesta ja elämästä.

Arki onkin ollut nyt juuri itseään. Töitä, ruokaa, nukkumista, poikakaveria ja sitten kaikki aina alusta uudelleen. Onneksi viikonloput sentään ovat loistaneet, olleet molemmat tämän kesän parhaimmistoa. Viikko sitten lähdimme pikkuisella auton kottarallamme kohti Hämeenlinnaa, ystävän kesäjuhlia. Juhla oli mukava, oli ihana istua pitkästä aikaa iltaa ulkosalla, laulaa musiikin mukana ja nauttia seurasta.

Seuraavana aamuna tunsin suunnatonta riemua, kun aurinkoisella terassilla nautitun brunssin jälkeen hypin emännän lasten trampoliinilla katsellen ympäröivää vehreyttä. Ei haitannut ylisuuren pellava t-paidan alta vilkkuvat alushousut tai edellisen illan juhlinnasta väpättävä sydän. Tai ehkä se väpättikin onnesta, mistä sitä tietää.

Eilen väpätin koko nainen, niin innoissani olin. Farkkurotsissa, poikakaveri kainalossa ja keikkaliput takataskussa painelimme Katajanokan laituriin, jossa esiintyi kaksi lemppariani. Minulla ei ole niitä kovinkaan montaa musiikin saralla, korkeintaan viisi, joten olin syystäkin innoissani. Yonaa katselin nurmikolla istuen, hymy korvissa. Scandinavian Music Groupin keikalla lauloin jokaisen sanan ja niin kuuluvasti, että hieman säälitti niitä, jotka sattuivat viereeni tallaamaan sitä samaista nurmikkoa. Oli mahtavaa, kuten arvata saattaa.

Kameraa en juurikaan ole kantanut, mutta eilen kaivoin taskustani puhelimen. Oli hattarainen taivas, intoa pursuava minä ja parhaimpia kesäiltoja hetkeen. Ei hassumpi aihe, jonka kanssa palata.

ASIOITA, JOITA RAKASTAN SUOMEN KESÄSSÄ

Vaikka tänä vuonna kesä on säidensä puolesta ollut vain varjokuva siitä, millaisena sen unelmissani näin, olen silti onnellinen, että kesä on. Ei sen tarvitse olla niin iso ja ihmeellinen, jonka harteille kasaa hirmuisia paineita. Annan kesän ihan olla vaan ja tuoda eteeni omaa tahtiaan niitä hetkiä, joita voi sitten syksyn pimeinä iltoina muistella lämmöllä.

On kuitenkin asioita, joille haluaisin antaa erityishuomion, kiitoksen siitä, että ovat. Sillä Suomen kesä, onhan se ihan ainutlaatuinen omalla persoonallisella tavallaan.

Rakastan sitä..

..että vilpoisat säät mahdollistavat pukeutumisen. Meidät oli eilen kutsuttu vieraiksi ristiäisiin ja sen normaalin kesäisen ”ääh liian kuuma, voiko lähteä alasti”-repliikin sijasta tiesin heti, että tahdon pukeutua punaiseen mekkooni, joka ei ole päässyt vielä ulkoilutukselle tänä kesänä. Paljaat varpaat ja kevyt bomber tekivät siitä sekä juhlavan että kesäisen. Viihdyin näissä oikein hyvin.

..että jokainen automatka tuntuu roadripiltä, kun peltojen reunat kukkivat lupiineja, kaiuttimista raikaa Ultra Bra ja kojelaudalla keikkuva karkkipussi katoaa tasaista tahtia äänen hoilottamisen lomassa. Joku kerta maalle mennessä haluan aikatauluun sen verran luppoa, että voimme pysähtyä vaikka termarikahveille keskelle maaseutua.

..että kauppojen hyllyt notkuvat tuoretta. Eilinen kauppareissu oli taas yhtä juhlaa, kun koriin sai kasata niin paljon kasviksia ja hedelmiä, kuin vain jaksoi kotiin kantaa. Uhosin miehelle, että tällä viikolla syödään ihan ekstrapaljon tuoretta ja ajattelin pitää lupaukseni. Ne kun antavat niin paljon virtaa arjen keskellä.

..että ihmiset juhlivat, nauravat ja nauttivat olostaan. On kesäjuhlia, spontaaneja pyöräretkiä, jätskikippojen kanssa vietettyjä iltoja ja muutamat viinilasilliset parvekkeella auringonlaskua katsellen.

..että voi kuvata vasta kymmenen jälkeen illalla ilman minkäänlaisia ongelmia. Ainoa lisä näihin kuviin oli tämä hieman tummasävytteinen värimaailma, jonka halusin pitää sellaisenaan sekä jo hieman kulahtanut naama, jonka laitoin kuntoon jo aikaisin aamulla. Eipä paljon haittaa, kun oli mukava kesäpäivä takana.

KODIN SYDÄN

Kappas, todistin olevani sanojeni mittainen nainen ja sain kun sainkin kuvattua lisää kotia.

Tässä on ollut enemmänkin kyse kuvaajan laiskuudesta kuin esimerkiksi siitä, että olisin tarvinnut aikaa sisustaakseni kodin kuntoon. Täällä kun on oikeastaan näyttänyt ihan täysin samalta siitä päivästä lähtien, kun muutettiin muutama kuukausi sitten. Mä olen aina ollut muuttajana hyvin perusteellinen eli sellainen, joka pakkaa laatikot viimeisen päälle ja ajattelen sisustuksenkin jo mielenperukoilla valmiiksi. Muuttopäivänä ei tarvitse sitten kuin kannella laatikot sisään ja asetella huonekalut paikoilleen. Tiedän, vähän ehkä omituista, mutta meikä on lista-ihminen henkeen ja vereen. En osaa rauhoittua ennen kuin olen suunnitellut asiat kunnolla.

Nykyisellään muutto on vielä miljoonasti helpompaa, kun ollaan karsittu omaisuutemme suht pieneksi. En tiedä olenko sanonut tämän jo aikaisemmin, mutta parhaimpia päätöksiä oli, että muutettiin saman kalustemäärän kanssa tähän yli 20 neliötä suurempaan asuntoon. Meillä on kaikki tarvittava ja sen lisäksi ihanasti tilaa. Parasta.

Meidän asunto koostuu tosiaan makuu- ja kylpyhuoneen lisäksi yhdestä isosta huoneesta, jossa yhdistyy sekä eteinen, ruokailutila että olohuone. Eteisessä on muutama vaatekaappi, eteisen jälkeen on ovi vaatehuoneeseen ja sen jälkeen ruokailuryhmän kohdilla keittiö omana syvennyksenään. Piti kuvata sekin, mutta laiskuus iski kun näin avonaisen tiskikoneen ja leivän muruset pöytäpinnoilla.

Pohja on todella toimiva ja saa muutoinkin aika ison asunnon tuntumaan vielä isommalta. Tilan lisäksi ikkunaa ja valoa on paljon, joten ollaanpa aika tyytyväisiä.

Meidän kalustemäärä pysyi tosiaan ihan samana. Myytiin Vallilasta muutettaessa yksi lipasto ja ostettiin nyt tänne Hermanniin metallinen kirjahylly, koska ei raaskittu porata sitä meidän seinähyllyä näihin siisteihin seiniin. Kalusteiden sijaan meille muutti muutamia uusia tekstiilejä, joiden vuoksi täällä näyttää mun mielestä ainakin ihan tosi erilaiselta kuin aiemmissa kodeissa.

Ehkä tärkein hankinta oli tuo valtava Elloksen matto, jonka poikakaverin äiti tahtoi välttämättä ostaa meille tuparilahjaksi, kun kerroin sitä himoitsevani. Se laitettiin tilaukseen umpimähkään jo silloin kun oltiin vielä Thaimaan puolella, mutta se istuu tänne kuin nenä päähän. Matto on ihan todella laadukkaan oloinen ja niin pehmoinen, että hakeudun sen päälle istumaan useammin kuin sohvalle. Täällä istun nytkin.

Maton lisäksi päivitin värimaailmaa muutamilla uusilla tyynyliinoilla. Mikä ei yllätä varmasti ketään, ketä tuntee minut. Koristetyynynarkkaus on mitä luultavammin ihan joku oikea sairaus.

Sellainen olisi meidän koti tai ainakin sen sydän eli tuo sohvanurkkaus tuolla perällä. Se on se paikka mihin kapsahdetaan aina yhdessä päivän päätteeksi puhumaan päivän kuulumiset tai ottamaan pienet nokoset. Mä itse istuskelen usein tuolla matolla kirjoittamassa tai makoilen tyynyjen kanssa lukemassa jotain kirjaa.

Mitäpä tykkäätte?

PS. Pakko muuten paljastaa että olin aluksi aivan kauhuissani tuosta meidän lattiasta tai lähinnä sen lämpimästä puunsävystä. Mutta nyt kun täällä on kaikki omat huonekalut sekä tekstiilit ja silmä on päässyt tottumaan, se onkin yksi mun lempiasioistani.