KESÄPUKEUTUMISESTA

Kesäpukeutuminen saa sisuksissa vuodesta toiseen myllertämään omituisen ristiriidan. Ei sillä, että siinä mitään pahaa olisi, mutta hämmennyn siitä, miten paljon yhtäkkiä viehätyn pastellisista sävyistä ja kukallisista kuoseista. Ne kun varsinkin nykyiseen vaatekaappiin katsahtaessa näyttävät niin kovin tyttömäisiltä.

Vaikka eihän siitä edes ole kovinkaan montaa hassua vuotta, kun vielä jaloista löytyi lenkkareiden sijaan balleriinat ja nahkatakin alta melkein jokaisena päivänä jokin erilainen kevyt kesämekko. Niin on vaan muuttunut sekä ajankohtainen tyyli että ehkä vähän nainenkin.

Oli jollain tapaa kutkuttava fiilis, kun ostin itselleni alennusmyynneistä uuden mekon. Täyspitkän, naruolkaimisen ja räsikyvällä kukkakuosilla varustetun. Se tuntuu päällä ihanan ohuelta ja kepeältä, sellaiselta täydelliseltä valoiselta kesäyöltä, jos tohdin mielikuvilla näin maalailla.

Päällekkin se pääsi heti, kun säät sallivat. Kesytin sen tyttömäisyyden ikivanhalla kirpparilöydöksellä, huvittavan vajaamittaisella ja hieman liian suurella farkkurotsilla. Mustat asusteet seuraavat minua vuodesta toiseen, niistä en osaisi enää luopua.

Hiukseni olen kietaissut sotkuiselle nutturalle tutusta tottumuksesta, eihän reissussa kyennyt tällaista paksua lämmintä pehkoa niskassa aukikaan pitämään. Olen ehkä jumittanut nutturassa turhankin paljon, sillä yksi uusista työkavereistani ei meinannut tunnistaa minua, kun saavuin töihin hiukset auki loivilla kiharoilla.

Tältä olen näyttänyt melkeinpä koko kesäkuun, tosin ehkä vielä hieman minimalistisemmalta, itseltäni. Olen yhdistellyt vanhoja tuttuja uusiin löydöksiin, niihin harvoihin jotka olen kiikuttanut kotiin. Muina pikkumyinä viipottanut, koittanut näyttää vähän normaalia huolitellummalta töissä. Pukeutuminen, se kiinnostaa aina, on se tyyli sitten millainen tahansa ja lempivaate vaikkapa kulahtaneet mammafarkut, niin kuin tällä hetkellä.

MIDSUMMER2017

Juhannus vuosimallia 2017 olisi virallisesti taputeltu nyt, kun viikko vaihtui seuraavaan.

Blogia kauan seuranneet ehkä muistavatkin, että olen aikaisempina vuosina kerännyt kasaan porukan, jolla olemme lähteneet saaristoon mökkeilemään pidemmän kaavan kautta. On ollut maanteiden varsilta kerättyjä juhannusvihtoja, mielettömiä auringonlaskuja, rankkasateita, joiden vuoksi koko juhannus on vietetty neljän seinän sisällä ja laaja kirjo kasvoja vuosien saatossa.

Tänä vuonna perinne katkesi. Työvuoroa sateli siihen tahtiin, että olin duunissa torstaina iltaan asti ja seuraavan kerran jo sunnuntaina puoliltapäivin. Yhden yön vuoksi ei viitsi raahautua saaristoon, joten vietettiinkin juhannus vaan rauhaisasti maalaismaisemissa.

Ei toisaalta haitannut, oli oikein mukavaa näinkin. Viikonloppuvapaat ovat jääneet niin vähille, että oltiin ensimmäistä kertaa sukuloimassa aikoihin. Molempien äidit ja mammat moikkailtuamme kaarrettiin ruokakaupan kautta serkkulikan kotikotiin, kummitätini luokse, talonvahdeiksi.

Lämmitettiin palju ja istuttiin siellä kuin sillit sopassa niin kauan, kun alkoi hämärtymään. Mentiin ruuan kanssa sieltä mistä aita on matalin ja keitettiin valmiiksi savustetun lohen kylkeen muutamat potut ja väännettiin salaatin seuraksi tsatsikia. Kilisteltiin villasukat jaloissa keskikesälle, vaatteet noentuoksuisina ja posket punaisina saunomisesta. Torkahdeltiin jokainen vuorollamme, ennen auringonlaskua silti jokainen. Sen verran ollaan kai jo vanhoiksi tultu.

Meni se Juhannus näinkin, mutta ensi vuonna taidan paeta taas saaristoon. Siellä se todellinen juhannusfiilis piilottelee, sanokaa mun sanoneen.

PERJANTAI-ILLAN KASVISMÄTÖT

Yksi kiistatta paras tapa viettää perjantai-iltaa, on kutsua ystäviä kylään, kattaa pöytään maistuvaa apetta ja juoruilla viikon kuulumiset maiskutuksen ja janojuoman hörppimisen lomassa. Meillä se safka ei ikinä ole mitään sen kummempaa, vaan jotain sellaista, mitä on helppo valmistaa samalla kun vieraat ovat jo asettuneet taloksi ja ehkä tulleet apukokeiksi keittiöönkin. Kyökissä sen sijaan ei parhaassa tapauksessa tarvitse huhkia kuin hetkinen ja siksi välillä tarviikin hieman oikaista.

Niin kuin esimerkiksi viime perjantaina, kun pöydästä löytyi supersimppelit kasvismätöt, joiden vuoksi ei tarvinnut kuin hieman pilkkoa, maustaa ja paistaa. Upposi hyvin jopa miehelle, jonka lempipizza kantaa nimeä Lihamestari.

Uunijuurekset halloumilla
Neljä perunaa
Puolikas bataatti
Iso punasipuli
Kaksi porkkanaa
Puolikas parsakaali
Oliviiöljyä + mausteita
Paketti halloumia
Minttua + korianteria

Käännä uuni 200 asteeseen. Pilko kasvikset sekä juurekset ja lapa leivinpaperilla vuoratulle pellille. Pirskota päälle oliiviöljyä, pippuria, chiliä, jeeraa ja valkosipulijauhetta. Hiero öljy ja mausteet kasvisten pintaan, levittele tasaisesti pellille ja tuikkaa uuniin paistumaan noin puoleksi tunniksi. Testaa haarukalla perunoita ja bataatteja. Kun ne ovat pehmeitä, setti on valmis. Nostele pellin sisältö isolle vadille, paista päälle paketillinen halloumia ja revi yrtit koko keon kruunuksi.

Sitruunainen vihersalaatti
Salaattisekoitus, jossa pinaattia, rucolaa yms.
Puolikas paprika
Puolikas kurkku
Puolikkaan sitruunan mehut
Urtekramin oliiviöljy sitruunalla*

Huuhtele salaatti sekä pilko paprika ja kurkku pieniksi kuutioksi. Lisää oliiviöljy ja purista sitruunan mehut salaatin sekaan. Sekoita ja nosta pöytään.

Falafelit, hummus ja srirachajugu
Paketti Bauckhofin falafel-jauhoseos
Chilillä terästettyä Herbamarea*
Oliiviöljyä

Paketti hummusta
Oliiviöljyä
(punaista pestoa)

Muutama desi kreikkalaista jugurttia
Srirachaa oman maun mukaan

Valmista falafelit paketin(näitä saa esimerkiksi Ruohonjuuresta ja ruokakaupoissa löytyy usein gluteenittomien-tuotteiden hyllystä) ohjeen mukaisesti keittämällä vettä ja kaatamalla se jauhoseoksen sekaan. Mausta Herbamarella ja anna turvota noin 15 minuuttia. Peitä paistinpannun pohja kevyesti oliiviöljyllä, asettele pyörykät pannun pohjalle ja laita levy kuumenemaan. Liikuttele pyöryköitä vasta, kun ensimmäinen paistopinta on ruskistunut. Kääntely käy parhaiten paistinpannua heiluttelemalla.

Paras hummus löytyy allekirjoittaneen mielestä Lidlistä, mutta sitäkin on mukava tuunata oman maun mukaan. Lusikallinen punaista pestoa tai vaikka ripaus jeeraa ja jauhettua korianteria antavat uutta makua. Loraus oliiviöljyä kuuluu myös asiaan. Sriracha jugurtti on naurettavan yksinkertainen ja älyttömän herkullinen. Annostele chilisoosia jugurtin sekaan oman maun mukaan ja hieman myös vieraiden makuhermoja ajatellen. Sekoita ja muhita hetki jääkaapissa.

Nosta koko setti ruokapöytään ja nauti! Jälkiruokaakin meillä oli, meinaan jäätelöä, joka syötiin olkkarin matolla makoillen, kahvit hörpättiin parvekkeen lattialla maisemia ihaillen. Kesä ja uusi koti, siinä on aikamoinen onnellisuuden yhtälö.

*Saatu testaukseen blogin kautta