Yksi huone riittää mainiosti, kunhan se sisustaa oikein.

Näin ajattelin minä, myönnän, kunnes löysimme nykyisen kodin, jossa yhden valtavan huoneen lisäksi on yksi pienempi. Sellainen, jota kutsutaan makuuhuoneeksi. Minulla ei ole ollut erillistä makuuhuonetta vuosiin, joten onhan se ymmärrettävää, että olin ehtinyt unohtamaan sen ihanuuden.

Maalasimme huoneen päätyseinän, reikäjuustoksi jonkun porakoneesta muuttuneen, rauhallisella sinisellä sävyllä. Toimme sisään vanhoja huonekalujamme, ostimme uuden hervottoman kokoisen kattolampun sekä maton, joka tuntuu pehmoiselta paljaiden varpaiden alla. Ah, miten kliseistä.

Makuuhuoneeseen ei päässyt mitään ylimääräistä, ei edes puhelin ole päässyt vielä sinne asti. Olen jättänyt sen olohuoneen lipaston päälle latautumaan. Sillä tämän tilan halusimme säilyttää vain rauhoittumista varten ja puhelimen sininen näyttö ei ole tunnetusti paras unta edistävä tekijä.

Makuuhuoneella on tasan kaksi käyttötarkoitusta, luin joskus jostain minimalistista elämäntapaa käsittelevästä artikkelista ja allekirjoitan sen täysin.

Yöpöydät ovat ikivanhoja molemmat. Puisen, miehen käyttöön päässeen pelastin joskus kymmenisen vuotta sitten silloisen kotikaupunkini Euromarketin loppuunmyynneistä. Puinen pöytä maksoi muutaman lantin ja on kulkenut mukanani asunnosta toiseen. Minun puolellani olevan metallisen jakkaran olen ostanut taannoin minun ja serkkuni kimppakämpän keittiöön ja se on ollut ullakon asukkina muutamat viime vuodet. Nyt se saa kannatella meikäläisen herätyskelloa kunniapaikalla.

Puinen tuoli on myöskin vanha, olen ostanut sen mielestäni ensimmäiseen omaan kotiini, kierrätettynä, niin kuin tuon vierestä löytyvän lipastonkin. Sen kaivoimme kaksi ja puoli vuotta sitten kyläsaaren Kierrätyskeskuksesta kun muutimme Vallilaan. Sängylläkin on ikää jo neljä vuotta ja sen kyllä huomaa. Vaikka huone muutoin huutaa levollista unta, huono sänky aiheuttaa sen, että herään useimpina aamuina niskat juntturassa. Se on siis menossa vaihtoon, heti kun kerkeämme paneutumaan asiaan sen verran, että menemme koemakoilemaan huonekaluliikkeeseen.

Petivaatteisiinkiin löytyi jotain uutta, vaikka vannoin, etten sellaisia edes tarvitse. Miehen äiti osti meille tuparilahjaksi olohuoneeseen ison pörröisen maton Ellokselta ja samaan tilaukseen sujahti sängyn helmalakana, jonka silittäminen on edelleen allekirjoittaneen tehtävälistalla. Nukkumatyynyt saivat myös uudet tyynyliinat, kun törmäsin näihin peikonlehtiin puolivahingossa. Ne ovat jo nyt lempiasiani koko huoneessa.

Muutakin vihreää haluaisin. Nimittäin tuonne lipaston viereiseen nurkkaan, parvekkeen ikkunoiden eteen, ison palmun. Sellaisen parimetrisen, ilmaapuhdistavan kasvin, joka hyvällä tapaa muistuttaisi Kaakkois-Aasiasta.