Mikä olisikaan reissuliisasta kamalampaa, kuin huomata, että reissaaminen alkaa tuntumaan jo pakkopullalta. Ihan heti ei tule ironisempaa sattumusta mieleen, varsinkaan, kun jaksan kotona ollessani aina vinkua reppuelämän perään. Tästä syystä viimeiset viikot reissussa on tullut vedettyä vähän tietynlaisella säästöliekillä. Vaikka onhan tämä nykyinen olinpaikkammekin, Chiang Mai, aika mukava.
Vuorien kupeessa sijaitsevaa kaupunkia nimitetään Pohjoisen pääkaupungiksi ja yllättävän monen tie tuntuu käyvän tänne, vaikkei reitti Bangkokista mikään lyhyin olekaan. Vaihtoehtona liikkumiselle on niin bussitkin kuin junatkin, mutta ne olivat tietysti Songkranin vuoksi ja meidän epäonneksemme jo täysin buukattuja pidemmäksi aikaa. Siispä jätimme osan omaisuudestamme Bangkokin majataloomme parinkymmenen bahtin maksua vastaan ja varasimme halvan lennon.
Mitä täällä sitten on tehtävää, kun ei kerran tarjolla ole rantaa ja biitsielämää?
Paljonkin, varsinkin jos tykkää hyppiä turistinähtävyyksien perässä tai osallistua maksullisille turistiretkille. Nämä eivät tosin ole ihan meidän palamme kakkua, mutta rennolle budjettireissullekkin riittää kyllä nähtävää ja fiilisteltävää.
Chiang Mai tuntuu olevan täynnä temppeleitä, enkä edes liioittele käyttäessäni sanaa täynnä. Vanhan kaupungin katuja kävellessä törmää jos jonkinlaiseen temppeliin ja niihin on iloksemme kaikkiin vapaa pääsy. Toki pienen lahjoitusten jättäminen on suotavaa, mutta ei mitenkään pakollista. Temppelialueet ovat usein vehreitä pieniä keitaita, joiden huikeat kullatut ikkunanpielet ja arkkitehtuuri saa huokeilemaan ihastuksesta. Joitain temppelialueita kunnostetaan ainakin tällä hetkellä, mutta muutamat työmaat eivät juuri haittaa, kun tarjontaa on niin laajasti.
Vanha kaupunki on myöskin oiva paikka bongailla muraaleja, tägejä ja makeita tarroja. Katutaiteen on annettu kukoistaa ja sitä näkyykin lähes jokaisella kadunpätkällä, varsinkin niillä hippasen syrjäisemmillä. Maalaukset luovat omaa tunnelmaansa ja tarroja bongaillessa on hauska huomata, että mähän olen nähnyt tämän saman kaksi vuotta sitten jossain ihan toisessa kohteessa. Maalausten vuoksi kaupunki muistuttaa mua myös jollain hassulla tavalla sekä Itä-Euroopasta että yhdestä Malesian lempparistani, Penangista.
Vaikka mun rakkauteni sykkiikin ankarasti Kambodzan keittiölle, ei Thaimaankaan ole hassumpi. Chiang Maista löytyy paljon ravintoloita, katukojuja sekä toreja, josta löytyy mitä mainiointa mahan täytettä. Sunnuntaisin järjestettävät markkinat Rachadamnoen Roadilla tarjovat tuliaisshoppailujen ohella mainion tilaisuuden tutustua katuruokailuun ja muina päivinä kannattaa jalkautua kaduille metsästämään apetta.
Mun ruokalistalla on tällä hetkellä vahvasti edustettuna vadillinen hedelmiä aamiaiseksi jugurtin ja pähkinämyslin kanssa, muutama thaikahvi ja mangoshake välipaloiksi sekä valtava pad thai eli paistetut nuudelit lounaaksi. Iltapalaksi käydään usein ostelemassa jotain pientä kojuista, esimerkiksi roteja banaanilla, jotka maksavat naurettavat 50 senttiä kipaleelta. Ruokailu täällä on halpaa ja helppoa, kunhan viitsii nähdä ensin hieman vaivaa hyvien paikkojen löytämiseksi.
Lopuksi on pakko kiitellä kaupunkia siitä, miten vehreänä se on saatu pidettyä. Huoneemme parvekkeelta saa ihailtua banaanipuiden katveessa hengailevaa alttaria ja melkein jokaisessa kadun kulmassa ja nurkassa jököttää jonkinnäköinen puu. Temppelialueet, ne vasta ilostuttavan kukkivia ovatkin. Harvemman kaupungin keskusta on kokonaisuudessaan näin trooppinen ja värikäs, kuin Chiang Main.
Olimme aluksi ajatelleet viettää kaupungissa vain viikon ja jatkaa sitten eteenpäin, ehkä Paihin tai jonnekkin rannalle pötköttelemään. Mutta päätimmekin, että täällä on ihan mukava. Ensi viikolla otamme suunnan taas kohti Bangkokia, toivottavasti junalla tällä kertaa, ja vietämme siellä vielä viikon ennen kotiinpaluuta. Ei pitäisi olla ongelmallista, meikällä kun on suunnitelmissa käydä kurkkaamassa kaupungin shoppailutarjonnat ja päästään me treffaamaan mun lentoemäntänä työskentelevää ystävääkin, joka sattuu olemaan kaupungissa samaan aikaan.
