Aika kuluu täällä kummallista tahtia. Joskus se tuntuu tahmealta, kun sitä ei saisi kulumaan ollenkaan. Naputtaa pöydän pintaa, pelaa korttia, tilaa päivän kolmannen hedelmäshaken ihan vain kuluttaakseen aikaa.

Toisaalta se juoksee, ihan mieletöntä vauhtia. Olen ollut nyt neljä kuukautta reissussa. Neljä kuukautta lähes paikallaan, samassa kaupungissa. Olemme tehneet ja nähneet, ihan mielettömästi, toisaalta taas emme yhtään mitään. Tutustuneet uusiin ihmisiin, saaneet vieraita Suomesta. Tuntuu kuin olisin ollut täällä viikon tai kaksi. Toisaalta ikuisuuden. Onkohan vaikeaa palata arkeen Suomessa, sitä ajatusta olemme pyöritelleet päässämme viime viikkoina.

Olen ollut nyt noin neljä viikkoa avaamatta blogia. Se tuntuu vähältä, mutta samalla kirjoitustaito tuntuu taas kadonneen. Tekee hyvää pitää taukoa kun juttu ei tunnu luistavan, toisaalta aloittaminen on niin vaikeaa, että ei kannattaisi. Aloitan siis pehmeästi.

Olisi kai helpompi lopettaa, kun blogiarkisto rajoittuu tältä vuodelta vain hassuun muutamaan, mutta en minä enää osaa, olen kirjoittanut niin kauan. Koitan lohduttautua sillä, että elämässä tulee kausia. Nyt on sellainen, että luovuus on ollut tauolla. Se palaa usein, kun palaan kotiin. Nurinkurista, mutta näin se tuntuu olevan. Aina haaveissani kuvittelen, miten minä reissussa kirjoitan ja luon, mutta pettymyksekseni pääni toimii paremmin Suomessa.

Me olemme lähdössä ylihuomenna, vaihtamassa maata, kaupunkia, valuuttaa ja kieltä. Se tuntuu näin neljän kuukauden jälkeen sekä jännittävältä että pelottavalta. Olisi ehkä mukavampaa viettää loppuaika täällä, vielä viimeinen kuukausi Kambodzassa. Mutta on olo, että on aika lähteä. Menemme siis Thaimaahan, katsomaan mitä sillä olisi tarjota. Määränpäätä emme vielä tarkalleen tiedä, mutta suunta on pohjoiseen.

Toisaalta on helpompi lähteä jo nyt. Tuntuisi niin karulta vaihtaa Kambodzan lämpö, toinen kotinsa, suoraan Suomen kevääseen. Vaikka toisaalta odotan sitäkin innolla. Ja sitä mitä keväällä on tarjota. Sen voin jo kertoa, että taisimme löytää itsellemme uuden kodin. Sitten kun vielä nappaisi työpaikan kanssa, niin voisi heittää stressin kotiin paluusta romukoppaan.