SINNE KATOSI NÄPPYLÄT

Haluaisin kertoa teille ilouutisen: minun kasvoissani ei ole yhden ainoaa näppylää. Siis ei yhtäkään. Se on aika iso juttu ihmiselle, jonka hipiä on puskenut pintaan epäpuhtauksia viimeiset kymmenen vuotta tasaiseen tahtiin. Ihmiselle, joka on tuskaillut asiaa ihotautilääkäreille ja koittanut yhtä sun toista keinoa aina suolasaippuoista lääkekuureihin. Toki välillä on ollut ajanjaksoja, jolloin iho on parempi, mutta näin siloisena en muista sen olleen koskaan aikaisemmin. Ja siitä jos jostain minun turhamainen puoleni jaksaa iloita.

Trooppisen kostealla ilmastolla, hedelmien suurkulutuksella ja kunnon yöunilla on varmasti ollut suuri osansa, mutta painoarvoa laitan myös kosmetiikalle. Käytän sitä reissussa ollessani suhteellisen vähän, mutta ne tuotteet joita käytän, olen todennut erittäin hyviksi. Siispä esittelyssä kuusi lemppariani, ne, joita kulutan tällä hetkellä eniten.

Olen totaalisen koukussa kasvosuihkeisiin, ollut jo useamman vuoden. Reissuun valikoitui jo aikaa sitten Madaralta testaukseen saatu vegaaninen Nokkossuihke, joka lupaa sekä kosteuttaa, suojata että rauhoittaa ihoa. Suihkin tätä kasvoilleni lähes joka aamu ja ilta kasvojen pesun jälkeen, joskus silloinkin, kun olen vaivautunut pyörittelemään mineraalimeikkipohjan kasvoilleni (tästä lisää myöhemmin!). Suihke rauhoittaa hyvin auringossa koetuksella olleen hipiän (sisältää meinaan myös aloe veraa) sekä kosteuttaa niin hyvin, että en tunne tarvetta käyttää erillistä kosteutusta päivittäin. Käytin alkureissusta myös pullollisen saman brändin misellivettä ja sekin toimi oikein mainiosti.

Jos iho kuitenkin tuntuu kaipaavan lisäkosteutusta, olen ravinnut sitä Tata Harperin seerumilla. Se jättää ihon ihanan samettiseksi ja tuntuu kadottavan nenänpielien huokosetkin jonnekkin hamaan menneisyyteen. Vähän kuin olisi levittänyt kasvoilleen seerumin sijaan jonkun sävyttävän päivävoiteen. Tämä pieni pullo vetelee juuri viimeisiään ja tekisi salaa mieli tirauttaa muutama kyynel sen vuoksi. Silloin tällöin, ehkä kerran viikossa, käytän myös Ekovistan arganöljyä, joka on suosikkiöljyni kotona, mutta tuntuu täällä hieman liian tuhdilta jatkuvassa käytössä.

Oikein kuivia kohtia olen hemmotellut Kivvin bodymarmeladilla, joka kosteuttaa todella tehokkaasti. Pienikokoinen nappi on ollut kätevä lisä reissussa ja olen käyttänyt sitä kasvojen lisäksi myös esimerkiksi kuiville kynsinauhoille ja poikakaverin auringossa kärvähtäneelle nenälle. Huulirasvana mulla on mukana Hurraw!:n Pitta balm, jonka kookoksella, mintulla ja sitruunaruoholla terästetty tuoksu vie mut aina reissutunnelmiin, vaikka talsisinkin keskellä lumisia katuja Helsingissä.

Olen myös opetellut käyttämään silmänympärysvoidetta, pienet aplodit siitä. Ihan jokaisena päivänä en sitä vieläkään muista, mutta yritys on ainakin kova. Minun koukuttamiseeni tarvittiin näköjään tuote, joka kosteutuksen lisäksi saa myös silmänympärysihon näyttämään ihan pirun hyvältä. Kun meikkiä tulee käytettyä hyvin vähän, on mukava, että saa häivytettyä mahdollisia tummia silmänalusia edes vähäsen. Tämä Originsin GinZing-sarjaan kuuluva tuntuu vähentävän turvotusta ja hennolla hohteellaan myös häivyttävän tummuutta. Kyseisen brändin ständejä tuntuu muuten löytyvän nykyisin jokaiselta lentokentältä. Suosittelen ennen lentoa kasvojen pesua ja vierailua kyseisten purkkien parissa.

Kasvojen hoidon ulkopuolelta eksyi kuviin myös yksi purkki, nimittäin Schmidt’sin luomudödö, joita hehkutin teille jo vuotta aikaisemmin. Nyt on testattu tropiikissakin ja toimii edelleen ihan pettämättömän hyvin.

Sitten seuraavaksi tarvitsisi alkaa pohtimaan, että millä tämän siloisen ihon saisi säilytettyä myös kotiinpaluun jälkeen. 

*Tuotteet saatu testaukseen blogin kautta, lukuunottamatta Hurraw!-huulirasvaa. 

MALESIA TULI JA MENI

Lentokentillä vaeltamisen ja majapaikkojen syynäämisen aiheuttama reissufiilis sekä vajaa viikko länsimaisimmassa Kaakkois-Aasian maassa teki tehtävänsä. Olo on väsynyt, inspiroitunut ja levännyt. Lomaa lomasta, niin ironiselta kuin se kuulostaakin.

Tinkasimme kauniisti hymyillen itsellemme huoneen omalla kylpyhuoneella, hyvällä parisängyllä ja omalla televisiolla budjettiimme sopivaksi. Oli utopistinen fiilis juoda mangomehua ilmastoidussa huoneessa ja katsella elokuvia elokuvan jälkeen, kun hetki aikaisemmin pyyhki vielä punaisten teiden tomut sandaaleistaan.

Kuala Lumpurissa tykkäämme majoittua Bukit Bintangissa, arabialueella, josta löytyy roppakaupalla mielenkiintoisia ruokapaikkoja. Samana päivänä saattoi syödä paikallisessa Nasi Gandarissa roteja aamiaiseksi, lounaaksi syyrialaiset falafel-rullat ja illalliseksi intialaista, jota on aina aivan liikaa ja joka tarjotaan perinteisesti banaaninlehdiltä.

Pyörimme päivän hikisen kuumat tunnit kauppakeskuksissa ja ostimme sellaisia asioita, joita olimme tarvinneet, mutta mitä Kambodza ei tarjoa. Minulle kosmetiikkaa ja muutamia uusia vaatteita, miehelle housuja vanhojen kulahtaneiden tilalle. Minä bongailin katutyylejä ja ihastelin aasialaisten turistien hillittyä tyylikkyyttä sekä rakastuin Uniqlon vaatetarjontaan. Sieltä ostin tämän kuvissa näkyvän mekkonikin, sillä en voinut kieltäytyä alle 30 euroa maksavasta pellavavaatteesta.

Saatiin myös hyvä annos sosiaalisuutta, kiitos instagramin. Sieltä meidän Malesiaan tulomme oli bongannut niin blogikollegani Ella kuin malesialaiset Ian ja Nadia, jotka tapasimme ollessamme viimeksi Kuala Lumpurissa, melkein tasan kaksi vuotta aikaisemmin. Oli mukava tavata, tasavertaisesti kaikkia.

Viimeisen yön vietimme lentokentällä haahuillen, odotellen aikaista aamulentoamme. Väsyneinä Phnom Penhissä nappasimme mukaamme Jeren äidin, joka tuli ilostuttamaan meitä loppu kuukauden ajaksi ja ajoimme taksilla Kampotiin, kotiin. Ja niin on taas parempi olla, kun lähti hetkeksi johonkin muualla. Oli mukava nähdä omat tuttunsa, ne muutamat ihmiset, joita tapaa päivittäin. Jaella Kambodzan perheellemme tuliaisiksi ostettuja malesialaisia makeita herkkuja, dodoleja ja syödä itse vaihteeksi jotain tuoretta.

Long story short, täällä ollaan taas.