Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2017

27.2.2017

ASIOITA, JOITA OLEN HUOMANNUT

Asioita, joita olen huomannut lähipäivinä ajattelevani.

Luovat ajatukset kukkivat parhaiten yöaikaan. Saatan illalla sängyssä, unta odotellessani, kehitellä mitä mainioimpia postausideoita, sana sanasta miettiä mitä kirjoittaisin ja mitä kuvaisin. Mutta kun istun tietokoneelle keskellä kirkasta päivää, pää lyökin tyhjää. Olen kuullut, että muistikirja sängyn vieressä voisi olla tähän ratkaisu. Ehkä unikin tulisi paremmin, kun ei mietiskele turhia, vaan piirtää tai sanoittaa ajatushautumonsa ulos paperille. Tähänkin postaukseen minulla oli olevinaan joku mainio punainen lanka, mutta en saa sitä puristettua ulos enää millään.

Olen lievässä somekoukussa. Hullua, eikö? Täällä sitä vietellään talvea palmupuiden katveessa ja olen onnistunut koukuttamaan itseni someen, mielestäni pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Saatan havahtua siihen, että olen selannut instagramia apaattisena viimeiset kaksi tuntia, vaikka olen jo nähnyt puolet kuvista. Mitä järkeä, huutaa pieni ääni silloin tällöin sisälläni ja viskaisee puhelimen menemään. Apua somevieroitukseen otetaan vastaan. Onko paras keino vain yksinkertaisesti kytkeä nettiyhteys pois päältä?

Huomaan itsessäni pientä kaipuuta länsimaiseen elämäntapaan. En siksi, etteikö olisi hyvä nyt, vaan siksi, että se on jotain tuttua ja turvallista. Lähdemme kahden päivän päästä tuulettamaan päitämme Malesiaan ja odotan pelottavan paljon Kuala Lumpurin jättiläismäisiin kauppakeskuksiin hautautumista. Toisaalta, ei olisi ennenkuulumatonta, että shoppailuintoni laantuu niin pahasti vaaterekkien välissä, etten lopulta osta yhtään mitään. Tällä viikolla olen ehtinyt jo myös leikkaamaan hiukseni, metsästämään kuumeisesti kulmakarvojen värjäykseen tarvittavaa ainetta sekä miettinyt, miten sisustaisin tulevan kotimme. Turhamaisuus, sinäkö siellä?

Koti-ikävä on asia, jolta on vaikea paeta. Ei siksi, että haluaisin lähteä, eikä sillä tavalla, että itkisin tuskissani. Elämä täällä on mukavaa ja rentoa, mutta kaipaan silti omaa kotia, Helsinkiä. Eritoten sellaisia aamuja, jolloin lämmittelen kaikessa rauhassa kaasuhellalla vettä pressopannua varten, virittelen lautaselle kauraleipää lisukkeineen ja luen kirjaa kaikessa rauhassa. Tai kun voi hypätä fillarin selkään ja sotkea viidessä minuutissa kaverin sohvalle röhnölleen, soittaa siskolleen silloin kuin huvittaa tai istua kotopuolessa tuntikaupalla isoäidin kahvipöydässä. Sellaisia juttuja kaipailen. Niin ja tietty myös vähän viherkasvejani, vaatteitani ja kahvin juomista Marimekon kahvikupista.

Kissat osavaat olla aivan jumalattoman ärsyttäviä. Yksi pikkuinen makaa juuri läppärini kannen takana, kurkkii välillä toiselta puolelta tai kynsii näppäimistöllä viuhuvia sormiani toiselta. Eilen tappelimme samaisen katin kanssa siitä, onko soveliasta järsiä nahkasandaalejani. Toisaalta on tuo kisu välillä aika mukavakin, tulee masun päälle kehräämään, kun sen nostaa aamu-unisena oven takaa maukumasta ja seuraa jokaista askeltani kuuliaisesti, menin sitten vessaan tai keittiöön.

Mitäs sinne? 

21.2.2017

REISSULAUTASELLA

Muistan kirjoittaneeni asiasta aikaisemminkin, nimittäin siitä, mitä löytyy lautaselta silloin, kun olen reissun päällä. Mutta aihe tuntuu ihan yhtä relevantilta nytkin, joten päätinpä avata asiaa taas kertaalleen.

Kotona ollessani olen sekasyöjä, tosin sellainen, jonka painotus ruokavaliossa on ehdottomasti kasvisruuassa. Olette te sen jo varmaan ruokapostauksistani huomanneetkin. Suhtaudun asiaan rennosti ja saatan esimerkiksi lorauttaa kahviini toisella viikolla kasvimaitoa ja seuraavalla luomulaatuista täysmaitoa. Välillä keittiöstä tulee ulos täysin vegaanista ruokaa, välillä paistan pannulla rapeaksi kunnon viipaleita halloumia. Sanoisin kuitenkin, että painotan valinnoissani myös ekologisia ja eettisiä asioita. Ainakin näin haluaisin uskoa, vaikka tuntuu tekopyhältä puhua niistä samassa kappaleessa maitotuotteiden kanssa.

Reissussa asia on hieman toisin. Maitotuotteet ja kananmunat eivät täällä makunsa vuoksi innosta, joten jätän ne suosiolla syömättä. Tosin löysimme kaupungilta kaupan, jonka valikoimasta löytyy ihanan paksua kreikkalaista jugurttia ja esimerkiksi fetajuustoa. Näitä tulee silloin tällöin osteltua, tosin ovat huomattavan kalliita. Maitojen ja munien sijasta syön täällä jonkin verran lihaa. En mitenkään mielettömästi, mutta silloin tällöin tunnen tarvetta tankata proteiinia ja sallin sen itselleni ilman omantunnon tuskia.

Pääosin ruokavalio koostuu kuitenkin tuoreista vihanneksista, vitamiineja tihkuvista hedelmistä sekä riisistä ja nuudelista. Jonkin verran tulee syötyä myös viljoja, leivän muodossa silloin tällöin ja melkein jokaisena aamuna tulee tehtyä myös raakapuuroa, joskus riisimaitoon ja joskus siihen jumalaiseen jugurttiin. Teemme paljon ruokaa kotona, käymme tuhlaamassa muutamia dollareita aina yhtä vilkkaalle torille ja kannamme kassi kaupalla tuoretta pikkuiseen keittiöömme. Käymme paljon myös ulkona, välillä paikallisissa nuudelikojuissa, välillä länkkäreiden kasvisravintoloissa.

Tässä muutama esimerkkipäivä ruuistani,
jos jotakuta sattuu kiinnostamaan:

08.00 – Kulhollinen tuorepuuroa jugurttiin, kolme pikkuista banaania ja puolikas passionhedelmä
12.00 – Kulhollinen riisinuudelikeittoa, jossa seassa tuoreita yrttejä, muutama pala naudanlihaa ja ituja. Kylkeen jääkahvi
14.00 – Tuore kookos ja muutama rambutan-hedelmä
16.00 – Cousousia, tuoreita kasviksia, yrttejä sekä limeä ja pikkuinen köntti fetajuustoa.      Jälkkäriksi päivän toinen kahvi
20.00 – Riisiä ja paistettuja kasviksia sekä mangosta ja ananaksesta tehty fruitie

09.00 – Kulhollinen tuorepuuroa riisimaidolla, kolme pikkuista banaania ja cashewpähkinöitä
12.00 – Couscousia, tuoreita kasviksia, yrttejä sekä limeä ja paistettua kanaa. Jääkahvi jälkiruuaksi.
15.00 – Raakaa mangoa chilikastikkeen kera
19.00 – Puolikas annos paistettuja mungpapuja, kurpitsaa ja fetaa sekä salaattia, leipää, hummusta ja kaksi falafelia
21.00 – Mangosta ja banaanista tehty fruitie

Voin mielestäni hyvin, kroppa tuntuu omalta. Erityisesti olen iloinen siitä hedelmien määrästä, jota syön päivittäin ja tunnen sen myös olossani, ihossani. Ruoka on suurimmilta osin myös puhdasta ja aitoa, jota arvostan ihan tosi paljon. Mangot voi käydä poimimassa omalta pihalta ja sitä rataa.
Miten teidän muonitus toimii reissun päällä? 

PS. Kuvat on otettu ystävänpäivänä ennen mereen pulahdusta. Hedelmäsalaatti on syönyt sisäänsä mangoa, papaijaa, pithayaa, ananasta, jotain omenan tapaista sekä appelsiinin. Painoi varmaan kaksi kiloa ja maksoi kolme taalaa. Ei paha!

18.2.2017

MITEN SELÄTTÄÄ REISSUVÄSYMYS

Kylläpä muuten helpotti, kun viikko sitten verbaalioksensi pahan olonsa näppäimistön kautta teidän luettavaksenne. Ehkä tässäkin pätee se sama vanha mantra, että kaikki alkaa hyväksymisestä. Tuli meinaan paljon parempi olo, kun hyväksyi, että ei ole kovin hyvä.

Sitten lähdin availemaan solmuja. Mikä ahdistaa? No hitto vie, liiallinen vapaus. Se, etten ole onnistunut rakentamaan itselleni kummoisia arkirutiineja, vaikka kovin arkista elämää elelläänkin. En ole laittanut herätyskelloa aamuisin soimaan, enkä joogaillutkaan alkuinnostukseni jälkeen. Kuulostaa täydelliseltä, ehkä hetken aikaa, mutta pitkällä tähtäimellä minun pääni ilmeisesti tarvitsee rutiineja. Jollain tavalla koomista, sillä ne ovat yksi niistä asioista, joita lähden aina pakoon reissatessani.

”Jos oli tylsää ja vitutti, sitä oli vaikeampi päästä karkuun. Ehkä sitä myös kaipasi jonkinlaisia rutiineja ja rakennetta päiviin – liika vapaus kun voi lamauttaa siihen pisteeseen, ettei sitten huvita tehdä mitään, kun on yksinkertaisesti maailma täynnä vaihtoehtoja.”

Tällaisia sanoja yksi viisas ja tsemppaava lukijani oli jättänyt kommenttilaatikkoon. Kiitos niistä, ne puki hienosti sanoiksi myös sen toisen ahdistavan solmun: passiivisuuden. Tiedättekö, aina on tapana suunnitella, että sitten kun mulla on aikaa, mä alan toteuttamaan itseäni ja maalaan tauluja sielunmaisemistani ja opettelen puhumaan kiinaa. Ja ehkä tässä maailmassa tosiaan on ihminen, joka tässä onnistuu. Minä en onnistu, tai en ainakaan vielä ole onnistunut. Kun aikaa on vaikka muille jakaa ja melkein jokaisen päivän kohdalla kalenteri huutaa tyhjää (jos siis käyttäisin tällä hetkellä moista), alkaakin se jossain vaiheessa tuntumaan tylsältä, eikä mikään enää meinaa innostaa.

Nyt olo on jo parempi, ainakin hiukan. Mikä auttoi? 

Poistu mukavuusalueeltasi ja tee jotain, mitä et ole tehnyt aikaisemmin. Meillä tämä tarkoitti viime lauantaita, jolloin tartuttiin naapuriemme heittämään ideaan osallistua heidän japanilaisten ystäviensä järjestämälle vegaanibrunssille. Saatiin käteemme jonkinlainen kartta ja huruteltiin keskelle viidakkoa. Pari tuntia kului oikein leppoisasti syödessä ja kuunnellessa hyvää musiikkia, vaikka emme tunteneet yhtäkään ihmistä ympäriltämme. Kahdelle ujopiimälle tämä oli aikamoinen harppaus.

Hemmottele itseäsi tekemällä jotain erityisen mukavaa. Me tuhlailtiin vähän enemmän rahaa ja käytiin hyvissä ruokapaikoissa. Kunnon vegeruokien päälle oli luksusta juoda iso kupillinen capuccinoa jälkiruoaksi, vaikka se maksoikin yli neljä kertaa enemmän kuin paikallinen sumppi. Oli sen arvoista, vaikka seuraavana yönä en meinannut saada unta kofeiinipiikin vuoksi.

Lähde hetkeksi pois, jotta saat etäisyyttä asioihin. Muutama yö netittömällä saarella palmupuiden katveessa teki enemmän kuin hyvää (ja oli se myös aika romanttinen spotti ystävänpäiväksi). Sai tilaa omille ajatuksilleen ja ymmärsi taas, että mihin sitä päivänsä haluaa käyttää. Kummasti sitä riippumatossa makoillessa, varpaat hiekassa kulki ajatus paremmin. Ymmärsi, että kaikki on ihan hyvin ja ainoa asia mikä on hukassa, on tietynlainen rakenne, runko.

Viimeiseksi vielä riskialtis neuvo: vedä kännit. Mitä sitä sen enempää selittelemään. Kasaa kokoon joukko ystäviä (tai tuntemattomia, who cares) ja vedä pidemmän kaavan kautta. Tämäkin tuli testattua ja kyllähän se auttoi, vaikka krapulassa se ei enää siltä niin tuntunutkaan.

Nämä auttoivat selättämään pahimman reissuväsymyksen, mutta veikkaisin, että poistaa hyvin myös nuutuneen kevätjumituksen, jos sellainen on päässyt salakavalasti jostain luikertelemaan. Pitäkäähän itsestänne huolta, se taitaa olla minun pointtini. Minäkin teen niin, ja lähden nyt kylmän suihkun kautta pyöräilemään llounaalle (kyllä, ostin itselleni myös pinkin polkupyörän, jotta kroppa saisi hieman enemmän liikuntaa).