MUUTTUVIA TEKIJÖITÄ

Hieman venähti tämä ennen joulua mainitsemani loistokas paluu bloggaamisen pariin. Tuli hieman muuttuvia tekijöitä, nimittäin. Ensinnäkin se luonnollisin, eli viisi päivää ilman yhteyksiä ulkomaailmaan. Teki muuten hyvää. Sitten päättivät serkku ja serkun poikaystävä jäädä seuraksi vielä muutamaksi yöksi, joten sitten otettiin yhteisistä hetkistä kaikki ilo irti.

Ennen uutta vuotta erosivat polut. Toinen seurue jatkoi matkaansa rajan yli Thaimaan puolelle, meidän oli määrä varata bussiliput toiselle rajalle, Vietnamiin. Siinä majoitusta kytätessä yhtäkkiä kuultiinkin, että läheltä oli juuri vapautunut vuokrakämppä. Sellainen, jonka perään oltiin vähän jo udeltu.

Vaihtui Phu Quocin hiekkarannat sitten lennosta. Pidennettiin meikälikan viisumia ja vuokrattiin oma asunto. Sellainen aika suloinen, vaikka itse sanonkin. On oma pieni kuisti ruokapöydällä ja kuistin syrjässä pieni keittiö. Sellainen, jossa voi hyvin pyöräyttää aamiaispuurot tai haudutella inkivääriteetä. ei sen kummempaa. Ja sitten on yksi iso huone, jossa on ihan yhtä iso sänky. Hyvä nukkua, vaikka onkin niin kova, että alaselkää kivistää välillä aamuisin. Huoneen kyljessä on oma vessa, lämpimällä suihkulla. Aika luksuksesta siis puhutaan, näin kuukauden bungalowissa asumisen jälkeen.

Vähän häiritse keskittymistä, kun piti muuttaa ja sitten koluta toreja tinkaamassa. Tiskiaineen, hyttyssavujen ja lusikoiden ostaminen on yllättävän hankalaa, kun ei ole harmaintakaan aavistusta mistä niitä etsisi tai mitä niiden kuuluisi maksaa. Vähän hemmottelinikin itseäni ja ostin käytettyjä astioita, niin kauniita, että joudun ne kyllä raahaamaan kotiinkin. Ei poikaystävän mielestä mikään maailman parhain idea, emmehän edes tiedä miten kauan aiomme Kampotissa asua ja mitä reittejä vielä himaan palaamme, mutta ei kai pari lautasta niin kamalasti kamgaskassin pohjalla paina.

Muuttohälinän keskellä juhlittiin vaihtuvaa vuotta muutaman mojiton voimalla, kärsittiin pikkuinen krapula ja aloitettiin sitten vasta toisena päivänä vähän paremmalla jalalla. Turvotin aamupuuron riisimaitoon, pilkoin päälle muutamia peukalon kokoisia makeita banaaneja. Tein lempeän aamujoogan ja otin kylmän suihkun. Yhtään lupausta en tehnyt, nautin vain siitä, että uusi vuosi tuli ja pyyhki vanhan pois mennessään.

Sitten iski aivan järkyttävän kamala vatsatauti ja pilasi mun hyvin alkaneen zen-tilani mennessään. En tiedä mitä söin tai jätin syömättä, mutta kipeäksi tulin. Heräsin aamuyöllä kireäksi turvonneeseen vatsakumpuun ja sekavaan oloon. Hetkeä myöhemmin syleilinkin jo vessanpyttyä. Yhden yön juoksin sitten vessassa, seuraavan päivän nukuin ja hikoilin. Kuume nousi niin korkeaksi, että tuntui kun jäsenet olisivat olleet tulessa. Niitä hetkiä reissussa, kun tuntuu ihan ookoolta vähän itkustaa ja kaivata kotiin.

Nyt on tauti pikku hiljaa selätetty ja on pakko mainita, että ei tule ihan kamalasti kaivattua. Bloggaamista sen sijaan on ikävä ja nyt, täällä uudessa hiljaisessa poterossa, on siihen aika mainio mahdollisuus. Nettiyhteys pelaa moitteetta ja aamurauhaakin koettelee lähinnä Jeren kuorsaus ja naapurin lapsen säännölliset kiukkukohtaukset. Siispä hetki aamulla ennen kahvia olkoon taas pyhitetty läppärille.