Voi tätä elämän ironiaa.

Viimeisin postaus, muistattehan, käsitteli matkailija terveyttä. Pese kätesi ja ota vitamiinisi, se kehoitti. Seuraava luonnollinen tapahtuma oli tietysti se, että tulin jälleen kipeäksi. Se alkoi yhtäkkiä ja ryminällä, korkealla kuumeella, joka heitti meikäläisen pedin pohjalle.

Aluksi uumoilin vilustumista. Olinhan viettänyt edellisen päivän rannalla Sihanoukvillessä, istunut sen vuoksi useamman tunnin ilmastoidussa taksissa, joka jaettiin muutaman muun suomalaisen kanssa. Seuraavana päivänä epäilin flunssaa, kurkku tuli niin kipeäksi ja karheaksi, että pelkästään nestemäinen ravinto meni alas ilman kipuja. Kolmantena päivänä ilmestyi rokot kämmeniin ja jalkapohjiin. Ne kutisi mielettömästä, mutta en edes harkinnut raapimista, sillä pelkkä hellä kosketuskin tuntui polttelevan.

Olin napannut jostain enterorokon.

Jos termi ei ole sinulle tuttu, ole onnellinen. Et ole siinä tapauksessa mitä luultavammin sairastanut sitä. Tai sitten olet ollut niin onnekas, että olet säästynyt vähäisillä oireilla. Omani olivat sitä luokkaa, etten päässyt kunnolla kävelemään, enkä saanut tehtyä käsillänikään juuri mitään.

Kuudentena päivänä onneksi helpotti ja nyt muistoja on enää peukaloissa ja etusormissa. Niiden ihoon jäi muutamia haaleita rokkoja ja sormen päihin niin paksu ihokerros, että epäilen sen kuoriutuvan lähiaikoinan. Kunhan kynnet eivät lähtisi, sekin kun mainitaan jälkioireissa, kun asiaa kysyy tohtori Googlelta.

Mutta täällä ollaan taas, ainakin levänneenä jos ei muuta. Muutamia postausideoita olen jo pyöritellyt päässäni, mutta aloitetaan kevyesti näillä instagramista napatuilla kuvilla, joihin on tallentunut lähinnä kuvia ennen sairastelua.

Sillä välin, pysykäähän terveinä, minä yritän samaa.