Tavoite saavutettu: olen saanut hukutettua itseni reissufiilikseen.
Saanut unohdettua stressin ja kiireen.

Tarkalleen ottaen hukkumiseni tapahtui tänään, kun uimisen ja kylmän suihkun jälkeen istuin bungalowin rappusilla, kookosöljyssä uitettujen kinttujeni ja vesipullon kera. Unohduin katselemaan, ihmettelemään ympärilleni. Kuulin linnut ja läheisellä tiellä ajavat suharit. Mutta en sitä hullua ajatusten suhinaa, joka on pörrännyt päässäni koko kuluneen talven ja syksyn.

Oli niin ihanan rauhallista, että päättelin päänkin siirtyneen jo Kaakkois-Aasian aikakäsityksen pariin. Sellaiseen, jossa ei ole kiire. Jossa ei tarvitse turhautua odottelusta tai suunnitella sen kummemmin päivän kulkua.

Mutta leppoisasti ne ovat lähteneet etenemään, ihan suunnittelemattakin. Olen syönyt kevyesti mutta maukkaasti, juuri niin kuin täällä haluankin. Olen ryystänyt nuudelikeittoja aamiaiseksi ja kookosvettä kyytipojaksi. Taltuttanut makeanhimoni kahvin ja hedelmien voimalla. Syönyt riisiä taas enemmän kuin laki sallii. Nauttinut chilistä, kalakastikkeesta ja korianterista.

Olemme tavanneet suomalaisen Paulan, jonka kanssa pääsimme seuraamaan khmerityttöjen musiikinopetusta ja ruotsalaisen Matthiaksen, joka vei meidät kuuleman mukaan kaupungin parhaille purilaisille. Käväisi täällä myös hyvän ystäväni poikaystävä Miikka, jolle koitimme parhaamme mukaan näyttää kaupungin parhaita puolia. Tutun ja turvallisen majapaikan vastaanotto oli jälleen kerran lämmin ja niin myös muiden sen asukkaiden. On mukava viettää rentoa arkea täällä päin maapalloa, kun ympärillä on ihmisiä, jotka hymyilevät takaisin ja toivottavat kauniita unia.

Kiitos kun jätitte kommentteja edelliseen postaukseen, on mukava kuulla, että reissujutut kiinnostavat. Nyt pitäisi saada vielä kirjoittajan koottua ajatuksensa niin, että ne kehtaa teidän luettavaksenne julkaista. Palataan toivon mukaan vielä ennen tämän viikon loppua.