Huomenta minulta, kuumalta kahvikupilta ja lautaselliselta tuoreita hedelmiä. Aamu on aurinkoinen, tosin tuulee niin jumalattomasti, että hiukset viuhuvat pään ympärillä ja poimin herätessäni ohuen pellavaneuleeni pyykkinarulta lämmikkeeksi. Alun jumalaton väsymys on vaihtunut itselleni mieluisaan päivärytmiin. Herään aikaisin, hieman seitsemän jälkeen kuin itsestään. Harjaan hampaani, pesen kasvoni ja nappaan tietokoneen kainalooni.

On mukava olla muutama tunti omassa rauhassa. Vastailla harvoihin sähköposteihin, joihin koen tarpeelliseksi vastata. Lukea maailman menosta. Pohtia, että olisiko tänään sellainen olo, että kirjoittaisi. En viitsi enää kirjoittaa väkisin. Se kuultaa tekstistä läpi niin herkästi, että en kuitenkaan julkaisisi.

Muutaman tunnin päästä hipsin takaisin bungaan ja herätän toisen, joka kaipaa minua enemmän unta. Ajamme ehkä kaupungille ja syömme naurettavan edullisen aamiaisen. Siihen saa tuhlattua yleensä noin kaksi dollaria ja silloinkin lautasen lisäksi pöydässä on jääkahvia ja tuore kookos.

Tällä viikolla on satanut paljon, mikä on omituista, tähän aikaan vuodesta ei oikein enää pitäisi. Sadekausi tuntuu venyneen pitkälle joulukuulle. Sateisina päivinä ei oikein tiedä mitä tekisi. Löysin majapaikan kirjahyllystä muutaman suomenkielisen kirjan, olen lukenut niistä jo toisen. Toinen on onneksi luokkaa tiiliskivi, saan sen parissa vierähtämään muutaman päivän.

Muutaman päivän päästä rutiineihin tulee muutos, tosin mieluisa, kun serkkuni poikaystävineen pamahtaa paikalle. On mukavaa viettää viikko tuttujen, rakkaiden naamojen kanssa. Näytellä hieman paikkoja, ehkä ajella mopoilla Bokor-vuorelle tai pippurifarmeille. Emme ole sen kummemmin suunnitelleet. Jouluksi lähdemme taas saarelle. Olimme siellä viime viikonloppunakin. Lähdimme aamuvarhain, minä, Jere ja perheen kolme lasta. Vanhin heistä on jo kahdenkymmenen ja meille molemmille kovin rakas. Löysimme kirkkaasta vedestä meritähtiä, rapuja ja muita olentoja, jotka yleensä kaartaisin kaukaa.

Koitimme hahmotella tulevaa kevättä muutenkin jo paperille. Missä sitä viettäisi minkin kuukauden. Missä sitä haluaisi käydä. Ainakin niissä lähimaissa, johon ei polku ole ennen vienyt. Kiintopiste tuntuu silti aina olevan täällä. Tänne on hyvä palata.