Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2016

22.12.2016

HYVÄÄ JOULUA

Huh hulinaa!

Olen ollut kipeänä. Jerellä tämä ilmentyi pikaisena, päivän kuumeiluna, minulla pamahti päälle kunnon flunssa. En tiedä koska olisin viimeksi ollut kipeänä. Kuumeilu, vuotava nenä ja kuiva yskä eivät ole yhtään sen mukavampia viidakon keskellä. Yhtä kurja on olo ja vointi.

Hieman piristi se, että serkkuni saapui kolme päivää sitten poikaystävänsä kanssa. Sitten saapui serkun poikaystävän sisko tyttöystävineen. On ollut mukavaa. Länkyttää suomea, näytellä kaupunkia ja nauttia seurasta. Saada vähän vaihtelua.

Tänään pitäisi pakata reput, kimpsut ja kampsut. Lähteä takaisin saarelle. Sen takiahan me oikeastaan siellä pari viikkoa sitten käytiinkin. Varaamassa joulun ajalle kolme juuri rakennettua puubungalowia. On siinä jotain haittapuoliakin, ettei yllä netti sinne asti. Ei pystynyt netistä varaamaan majoitusta vaikka olisi halunnutkin.

Käytiin eilen ostamassa pullo punkkua. Ajateltiin sillä kippistää ylihuomenna. Syödä rapuja ja lillua meressä. Nauttia auringosta ja hyvästä seurasta.

Nyt ennakkoon joudun kuitenkin jo toivottelemaan teille joulut, juuri sen samaisen puuttuvan netin vuoksi. Ottakaahan rennosti, syökää hyvin ja nauttikaa olostanne. Lupailen teille joululahjaksi lisää reissupostauksia, kunhan kotiudun saarelta takaisin sivistyksen pariin.

17.12.2016

KUULUMISET KAMBODZASTA

Huomenta minulta, kuumalta kahvikupilta ja lautaselliselta tuoreita hedelmiä. Aamu on aurinkoinen, tosin tuulee niin jumalattomasti, että hiukset viuhuvat pään ympärillä ja poimin herätessäni ohuen pellavaneuleeni pyykkinarulta lämmikkeeksi. Alun jumalaton väsymys on vaihtunut itselleni mieluisaan päivärytmiin. Herään aikaisin, hieman seitsemän jälkeen kuin itsestään. Harjaan hampaani, pesen kasvoni ja nappaan tietokoneen kainalooni.

On mukava olla muutama tunti omassa rauhassa. Vastailla harvoihin sähköposteihin, joihin koen tarpeelliseksi vastata. Lukea maailman menosta. Pohtia, että olisiko tänään sellainen olo, että kirjoittaisi. En viitsi enää kirjoittaa väkisin. Se kuultaa tekstistä läpi niin herkästi, että en kuitenkaan julkaisisi.

Muutaman tunnin päästä hipsin takaisin bungaan ja herätän toisen, joka kaipaa minua enemmän unta. Ajamme ehkä kaupungille ja syömme naurettavan edullisen aamiaisen. Siihen saa tuhlattua yleensä noin kaksi dollaria ja silloinkin lautasen lisäksi pöydässä on jääkahvia ja tuore kookos.

Tällä viikolla on satanut paljon, mikä on omituista, tähän aikaan vuodesta ei oikein enää pitäisi. Sadekausi tuntuu venyneen pitkälle joulukuulle. Sateisina päivinä ei oikein tiedä mitä tekisi. Löysin majapaikan kirjahyllystä muutaman suomenkielisen kirjan, olen lukenut niistä jo toisen. Toinen on onneksi luokkaa tiiliskivi, saan sen parissa vierähtämään muutaman päivän.

Muutaman päivän päästä rutiineihin tulee muutos, tosin mieluisa, kun serkkuni poikaystävineen pamahtaa paikalle. On mukavaa viettää viikko tuttujen, rakkaiden naamojen kanssa. Näytellä hieman paikkoja, ehkä ajella mopoilla Bokor-vuorelle tai pippurifarmeille. Emme ole sen kummemmin suunnitelleet. Jouluksi lähdemme taas saarelle. Olimme siellä viime viikonloppunakin. Lähdimme aamuvarhain, minä, Jere ja perheen kolme lasta. Vanhin heistä on jo kahdenkymmenen ja meille molemmille kovin rakas. Löysimme kirkkaasta vedestä meritähtiä, rapuja ja muita olentoja, jotka yleensä kaartaisin kaukaa.

Koitimme hahmotella tulevaa kevättä muutenkin jo paperille. Missä sitä viettäisi minkin kuukauden. Missä sitä haluaisi käydä. Ainakin niissä lähimaissa, johon ei polku ole ennen vienyt. Kiintopiste tuntuu silti aina olevan täällä. Tänne on hyvä palata.

15.12.2016

ROUSKUVA KIKHERNESALAATTI

Minulla on yksi asia, jota kaipaan yli kaiken aina reissussa ollessani, jos nyt siis ei oteta laskuun ihmisiä. Ja se on ehdottomasti keittiössä häärääminen.

Vaikka nytkin lomailun sijaan lähinnä asustellaan täällä tällä puolen maapalloa, ollaan silti majoituttu majataloon eikä omaan vuokrahuoneeseen. Keittiössä puuhastelee siis minun sijastani joukko ihania khmerinaisia, jotka loihtii mitä mahtavimpia pöperöitä. En kyllä valita, kahdella taalalla saa kalakastikkeella ja maapähkinöillä kuorrutetun paikallisen salaatin, joka rouskuu rapeana hampaissa ja maistuu taivaalliselta riisin kaverina. Samalla rahalla saa myös aimo keon tuoreita hedelmiä aina pithayasta mangoon. Kaupungilta on löytynyt tutut hyvät ruokapaikat, ja vähän uusiakin. Esimerkiksi paikallisten mesta, josta saa aamupalan ja jääkahvin taalalla ja puolella.

Mutta silti, vähän sormeat syyhyävät jo leikkuulaudan äärelle. Yksi päivä jo vähän karkasin keittiöön, ja virittelin itse omat inkivääriteeni, saas nähdä jos joku päivä ahtaisin itseni jo oppipojaksi kauhan varteen.

Sitä hetkeä odotellessa muistin, että olin kuvannut yhden herkullisen ja ihan todella helppotekoisen salaatin, johon tyhjentelin Vallilan kotimme kaappeja. Se oli maukas ja raikas, juuri jotain sellaista mitä itse kaipaan pimeän talven keskellä. Paljon proteiinia ja vitamiineja, tuoreita yrttejä muistuttamassa, että kyllä se talvikin joskus loppuu. Toimii sellaisenaan, mutta uskoisin toimivan kivasti myös esimerkiksi tortillalättyihin käärittynä.

ROUSKUVA KIKHERNESALAATTI
(isot salaattiannokset kahdelle,
tai muun safkan seurana sanoisin että neljälle)

– 1 iso purkki kikherneitä huuhdeltuna
– keltaista ja punaista paprikaa
– pitkä pätkä kurkkua
– pikkuinen punasipuli
– loraus oliiviöljyä
– suolaa, laadukasta mustapippuria ja ripaus jeeraa
– puolikkaan limen mehut
– reippaasti tuoretta korianteria

Huuhdo, pilko, mausta ja sekoita.
Anna maustua hetken aikaa ja napsi napaan hyvällä ruokahalulla.

Alko suu napsumaan aamupalan toivossa niin pahasti tätä kirjoittaessani, että taidan käydä potkimassa yhden aamu-unisen ylös bungalowista ja hypätä mopon tarakalle se taalan ja puolen aamupala silmissäni. Palataanhan taas!