Kaunista lokakuun ensimmäistä. Toivottavasti se alkoi makoisasti, omani ainakin teki juuri niin.

Suu on vielä hymyssä eilisistä. Oli mukava kipsutella työpäivän jälkeen syysmyrskyä karkuun thai-ravintolaan, tilata mielettömän tulista ruokaa ja suunnitella tulevaa. Kävellä kotiin hautautuneena kaulahuiviin, vatsa pystyssä ja hymy korvissa.

Tänään heräsin aurinkoon, tuntuu kuin se olisi ollut hetken kadoksissa. Keittelin kahvia, paistoin kananmunia. Valitsin summanmutikassa kirjahyllystä yhden poikakaverin äidiltä saaduista dekkareista ja uppouduin siihen kun toinen vielä tuhisi peiton alla.

Pidän lokakuusta. Silloin vaihdetaan ilmeisesti aina banneriakin, tykkäätteko uusimmasta? Ja keskitytään sillai hyvällä tavalla omaan napaan, kouluun ja ihmisiin ympärillä. Kesän kiire, hulina ja pakottava tunne siitä, että pitää tehdä jotain, on poissa. Ehkä olen vähän muumi, mutta tykkään siitä tietynlaisesta rauhan tunteesta, joka laskeutuu syksyllä. Talvi onkin sitten eri juttu, sen ehkä tiedättekin, että sitä haluaisin aina paeta.

Mutta syksy on hyvä. Vaikka nilkat meinaa palella kun käärin lahkeeni jääräpäisesti tai pimeys tulee yllättävän aikaisin. Niin on se silti hyvä.