NOT SO SURPRISING SURPRISE

Olenhan minä sen jo kertonut: mieli halajaa jälleen kerran maailmalle.

Johonkin, jossa arki ei pääse pinttymään, syömään luovuutta itsestä. Johonkin, jossa päivän ohjelma on täysin oman mielikuvituksen varassa. Johonkin jossa päivän voi täysin rauhassa aloittaa venyttelemällä, popsimalla hedelmiä, ehkä pulahtamalla uimaan. Liputan kyllä arjesta nauttimisen puolestakin, tottahan toki. Elämästä voi tehdä nautinnollista, vaikka sen päivän alottaisikin ruuhkabussissa istumisella.

Mutta en kaipaa nyt busseja, en kalenteriin merkittyjä tapaamisia tai koulussa ja töissä ravaamista.

Kaipaan vapautta ja rauhaa. Ja toisaalta sellaista arkista seikkailua. Asumista bungalowissa, lounaan tilaamista kielellä, jota huono kielipääni tulee tuskin koskaan oppimaan. Kirjoittamista, piirtämistä ja luovuutta. Sellaista, jota teen täysin omaksi ilokseni, enkä siksi, että palautan koulutehtäviä.

Oletteko siis yllättyneitä, jos kerron, että lentoliput polttelevat taas taskussani?

Minä en ainakaan ole, vaikka se taas hieman utopistiselta tuntuukin. Utopistiselta, hyvältä, jännittävältä ja jotenkin niin tutulta. Tekee hyvältä palata reissumimmiksi, se on identiteetti, josta nautin suuresti. Nautin siitä, että pääsen tuhlailemaan sniiduilulla säästetyt euroni ylimakeaan jääkahviin ja bussilippuihin. Ja siitä, että vaatekaappini onkin yhtäkkiä rajattu repulliseen tavaraa, kosteutuksesta huolehtii yksi ja ainoa öljy päästä varpaisiin ja ulkonäöllä ei noin muutenkaan ole ajatuksissa sijaa.

Nautin siitä, etten stressaa. En stressaa palautuspäivistä, ruokakauppaan ehtimisestä tai hujan hajan olevasta kodista. Olen silloin enemmän itseni. Ja se on oikein hyvä.

Taskussa siis polttelee, liput joilla pääsee vain yhteen suuntaan ja jotka on päivätty marraskuun lopulle. Määränpäänä tuttu ja turvallinen Kambodza, jota niin rakastan. Samoilla adjektiiveilla voisin kuvailla matkaseuraanikin.

Tiedetäänkö missä kaikkialla aiotaan käydä? Ei.
Entä koska tullaan takaisin? Ei hajuakaan.

Mutta sellaisia ne seikkailut kai ovatkin.

Blogi siirtyy siis pikku hiljaa taas reissumimmin selonteoksi. Kiinnostaako pakkailut ja jännitynyt odotus ennen lentokoneeseen hyppäämistä? Toivottavasti, sillä sitä on mitä luultavammin luvassa.