Mä olen ilmeisesti sukuvikana perinyt sellaisen hienon luonteenpiirteen, että osaan olla välillä ihan mielettömän ärsyttävän uhrautuva. Siis sellainen, että huolehdin läheisten ihmisten hyvinvoinnista niin paljon, että unohdan välillä kokonaan itseni. Se on huono juttu se.

Uhrautuvaisuuteensa on jotenkin helppo tuudittautua, tehdä kaikkensa, jotta muilla ois hyvä olla. Sillä kyllähän se omalla tavallaan palkitsee ja en sano, että tahtoisin tuota piirrettä itsestäni ihan kokonaan poistaa. Jos mä en olis se, ketä tivaa koulukaveriltaan onko se syönyt aamupalaa tai en tarjoutuisi olkapääksi silloin kun joku sellaista kaipaa, niin en mä kyllä olisi minä.

Mutta yhden pykälän pienemmälle ajattelin tuota piirrettä taas säätää, sillä se on ollut lähiviikkoina vähän turhan hallitseva. Ja tiettekö, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, siihen auttaa kaikista parhaiten se, että tuijottelee vain omaa napaansa ja tekee sellaisia juttuja, joista vain ja ainoastaan minä saan mielihyvää.

Niinku vaikka polttelen illalla kynttilöitä ja uppoudun Marketta Hornin kirjoittamaan kirjaan, jossa tutustutaan ekomatkailuun. Tai kuuntelen tuntitolkulla indiehuminaa, keittelen mausteista currya ja laulaa hymisen siinä kokkailun lomassa, ihan vähän vaan tietty.

Parasta ”minä minä”-terapiaa ja omaa aikaa on kuitenkin kaikki hiukan turhamainen. Kasvonaamio naamassa hengailu, vaatekaapin ihanien reissukaapujen testailu tai se perinteinen eli minimanikyyri. Siinä ajassa kun kynsinauhat on pehmennetty ja kynnet lakattu, on jo mieli tyyni. Ihan en uskalla luvata taata tehoa, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan. Minimanikyyrillä on sivuutettu muutamat takuuvarmat itkuraivaritkin tässä taloudessa.

Mun talvinudet ja kesäpastellit vaihtui syksyn kynnyksellä tämän vuoden ehdottomaan trendiväriin eli tuollaiseen murrettuun vaaleanpunaiseen. Pantone nimesi sen muistaakseni ruusukvartsiksi ja Essien pullossa lukee puolestaan ”go go geisha”. Pehmeän utuinen sävy sopii mielestäni syntisen hyvin vaatteisiin, pehmoisiin neuleisiin ja ohuen ryhdikkäisiin kankaisiin, mutta koska yritän hillitä shoppailujani, niin kynsilakka riittäköön. Sävy ei ole ehkä mitä parhain kellertävälle iholleni, mutta hei, ei kiinnosta, sillä se on ihana. Lakka kuuluu Essien tämän talven kokoelmaan ja on peittävyydeltään ihan huippuluokkaa. Yksi kerros riittäisi, mutta kahdella saa tuollaisen täydellisen kermaisen lopputuloksen.

Kynsinauhoja hemmotellaan puolestaan Burt’s Beesin luonnonmukaisella kynsinauhavoiteella, joka pehmentää koppuroita tehokkaasti. Voide myös tuoksuu niin jumalaisen ihanalta, että myönnän, tekisi mieleni lusikoida sitä suoraan purkista suuhun. Ja purkki itsessään vasta ihana onkin. Tykkään hirmuisesti tällaisesta pakkausdesignista, joka ei yritä koreilla turhia.

Kynnet lakattuina huitaisen nyt kahvit napaan ja painelen suihkuun. Muistakaahan tekin hemmotella itseänne ja tuijotella sillai sopivassa määrin myös omaa napaanne.

*tuotteet saatu testaukseen blogin kautta