Melkein kaksi viikkoa offline.

Joinain päivinä, hyvä kun olen edes ajatellut kirjoittamista. Joinain päivinä en ole muuta ajatellutkaan, mutta tuntenut selittämätöntä pelkoa tarttua toimeen.

Olen tässä vuosien kuluessa huomannut, että olen kykenemätön kirjoittamaan, kun elämässä myllertää. Ja viimeisen vuoden aikana on myllertänyt paljon. Olen kai raottanut omia salamyhkäisyyden verhojani niin laajalti, etten oikein osaa enää tulla kirjoittelemaan joutavia, kuin päässä risteilee miljoona paljon tärkeämpää asiaa. Tekisi mieli kirjoittaa ne miljoonat, mutta ehkä pidän edes jonkinlaisen yksityisyyden itselläni.

Mutta mitä mä sitten olen tehnyt tässä kuluvien kahden viikon aikana,
jos miinustetaan ne asiat, jotka haluan pitää itselläni?

Olen laittanut isomman vaihteen päälle kouluhommien suhteen ja saanut ne rullaamaan eteenpäin. Tuntuu omituiselta, että opiskelen jo neljättä vuotta. Minun ja koulukavereiden keskusteluissa vilisee sellaisia aiheita kuin opinnäytetyö, tulevaisuuden duunit ja yritysprojektit. Jos asiat menevät suunnitelmieni mukaan, niin tämän syksyn jälkeen jäljellä on enää muutamien opintopisteiden verran harjoittelua sekä opparin kirjoittaminen. Sitten meikäläisen AMK-ura olisi paketissa, takataskussa vestonomin paperit. Aika hurjaa.

Olen siivonnut kaappejani. Raivannut käyttämättömiä vaatteita, kahvikuppeja ja kirjoja. Tyynesti olen myynyt ne kaikki pois, tuntien vain ja ainoastaan helpotusta. Viehätyn nykyisin ajatuksesta, että omaisuuteni mahtuisi mahdollisimman pieneen tilaan. Se tekisi olosta vapaamman, kevyemmän. Voisi mennä ja muuttaa miten lystää.

Olen pohtinut, että missä vietän tulevan talven. Näiden seinien sisällä en sitä vietä, sen voisin jo melkein taata. Haluan jonnekkin, jossa hedelmät on tuoreita ja ilma lämmintä. Jossa ajatus saisi vihdoin rauhan. Olen jo pakannutkin, sen voin myöntää. Vaatteet ovat siististi rullattuina, hygieniapussukassa luonnonkosmetiikka ja marseillesaippua nätissä rivissä. Enään tarvitsisin repun ja lentoliput.

Olen myös huolehtinut itsestäni niin, että edes koulun ja töiden sekainen arki keskellä äkisti pimentynyttä syksyä ei ole saanut pääkoppaa jumiin. Tähän missioon sopi oivasti myös tämä tauko kirjoittamisesta. Välillä liikaa asioita yhtä aikaa kun on vain liikaa asioita yhtä aikaa.

Mutta ensi viikolla pitäisi taas helpottaa ja sitten toivoisin, että rullaisi taas tämäkin. Ehkä voisin paneutua noihin tekemisiini vähän tarkemminkin, siinähän sitä meinaan tuli lueteltua neljä oikein mainiota ajatusta postauksia varten. Nyt mä ajattelin kuitenkin vain sitä, että kipaisen suihkuun ja nautin pitkästä aikaa myöhäisestä kouluaamusta. Jonka jälkeen tosin menen vielä illaksi töihin.

Jospa jätetään tää blogi silti hetkeksi tilaan online.