Vaatekaapin puolella on ollut meneillään jo jonkin aikaa jonkinasteinen puhdistus. Tai no, kolme vuotta voidaan kai luokitella jo jokseenkin pitkäksi ajanjaksoksi. Silloin jouduin luopumaan vaatehuoneestani, joka oli isompi kuin nykyisen kodin kylpyhuone, pakkaamaan jokaikisen sinne kertyneen vaatekappaleen ja muuttamaan ne Hermanniin.

Oli järkyttävää myöntää itselleen, kuinka paljon niitä vaatteita silloin olikaan. Kaksi vaatekaappia ja muutama lipasto täyttyi ihan kepoisasti. Nykyisin mulla on yksi kaapinruppana, jossa on tanko ja neljä lankakorilaatikkoa. Yksi hylly neulepuseroille. Ja en ole vieläkään valmis. Olenkohan ikinä?

Olen myynyt, antanut ja kierrättänyt vaatteitani, niitä joita ostin jokin omituinen hullunkiilto silmissäni jo useita vuosia sitten, niin urakalla, että vaatekaappi alkaa ihan oikeasti näyttämään aika järkevältä. On siellä vieläkin muutama sellainen, jotka voisi laittaa kiertoon ja kyllä ne varmasti laitankin, kunhan taas kerkiän.

Uusiakin vaatteita olen ostanut, tänä kesänä taas poikkeuksellisen paljon. Mutta sille oli yksinkertainen syykin. Eivät tuntuneet ne kaapissa olevat enää oikein omilta. Ei vaikka miten koitin niitä pukea. Huomasin ja huomaan edelleenkin, kaipaavani perusvaatteita. T-paitoja kimonojen alle, trikoisia arkimekkoja. En tiedä miten en ole ikinä sellaisia tajunnut ostaa.

Pelkistetymmät vaatteet kiinnostaa, on kiinnostanut jo jonkin aikaa. Toki olen edelleenkin perso kuoseille, väljille leikkauksille ja sen sellaiselle. Ei minusta minimalistia kai saisi tekemälläkään, enkä ole sellaiseksi pyrkimässä. Mutta tyylillä on tapana muuttua, veivata edestakaisin. Viime kesänä tykkäsin pukeutua vähän boheemimmin, tänä kesänä liputan lisäksi tällaisten vähän yksinkertaisempien asujen puolesta.

Tai no, en minä pukeutumistani toisaalta sen kummemmin edes pohdiskele silloin kun avaan kaapin. Otan sieltä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Nyt lähiviikkoina hyvältä on tuntunut kokomusta, farkkupaidat ja kaikki muu sellainen sopivan seesteinen. Sitä sellaista pukeutumista toivoisin muillekkin. Että mennään ihan vaan oman mielen mukaisesti, ei niinkään aina trendeihin katsoen. Koitetaan ostaa vaatteita, joita voi käyttää tänä kesänä ja kolmena seuraavanakin. Vaatteita, jotka päällä on hyvä olla ja jotka ilmentää meitä itseämme.

Tämä asu näyttää ihan minun tältä kesältä. Olen kulkenut joko lenkkareissa tai sandaaleissa, riippuen siitä, olenko ollut töissä vai vapaalla. Käyttänyt mustia farkkuja, sopivasti mekkoja ja joka ikinen päivä kangaskassia. Ja hyvä on ollut.