Olikohan nämä viimeiset kuvat, joissa nähdään sandaalit, mietin hetki sitten kun muokkasin kuvia. Syksy tuntuui tulevan niin kovalla rytinällä, ettei pää meinaa pysyä mukana.

Sunnuntaina sitä vielä läpsytteli sandaaleissa, eilen pyöräilin töihin sadeviitan viuhuessa tuulesta ja sateesta. En tahtoisi vikistä, mutta mieluummin sitä elokuussa vielä nauttisi lämmöstä ja sandaaleista. Vaikka voishan sitä koittaa vaikuttaa vähän vähemmän lannistuneelta ja tarinoida jotain ihanista syysilloista teekupposten kanssa, mutta en jaksa moista itseni huijaamista. Mielenosoituksellisesti haluaisin että olisi vielä lämmintä, kiitos kaunis maailmankaikkeus.

Sääfilosofiasta siihen oleelliseempaan vai vähemmän oleelliseen, samapa tuo. Ei pysy ajatus kasassa aamuseitsemältä sen vertaa, että onnistuisin kuulostamaan millään tapaa järkevältä. Eli kuviin, niihin joissa on sandaalit ja raukea sunnuntaiolemus. Repaleiset farkut, ikivanha paperihattu ja neuletakki, jonka pelastin tahraisena meidän alerekistä, ostin edullisesti omakseni ja jonka palautin loistoonsa marseille-saippuan suosiollisella avustuksella.

Seuraavaksi pitäisi kai sekoittaa tuorepuuro ja lyöttäytyä sadeviitan seuraan. Reipas kaksi viikkoa vielä duuneja jäljellä ja sitten pitäisi taas palata koulun penkille. Palata siinä samalla aamukuuden herätyksiin ja alle kolme euroa maksavaan lounassalaattiin. Ja ehkä pukeutuakkin välillä johonkin muuhun kuin mustaan.

Sitten voisinkin jo ehkä harkita puhuvani syysilloista ja teekupeista.