AIDON RUUAN PUOLESTA

Osaan olla joidenkin asioiden suhteen ihan erityisen raskas. Siis sellainen syynääjä, huomauttelija ja tarkasteija. Kunniapaikalla näissä asioissa mulla komeilee ehdottomasti ruoka. Sen kanssa osaan olla ihan erityisen raskas, vaikka mielestäni omassa suhtautumisessani olisi edelleenkin petrattavaa.

Karsastan kovasti sitä, kun bloggaajat nostavat itseään jalustalle, kutsuvat itseään joidenkin asioiden lähettiläiksi tai sanansaattajiksi. Pommittavat jotain yhtä ja samaa häshtagia jokaiseen kuvaansa. Mainiota brändäämistä toki, mutta se on mulle hieman vieras tapa lähestyä tätä kirjoittamista. Jos kuitenkin jollekkin asialle voisin julkisesti omistautua ja itseni leimata jonkin asian lähettilääksi, niin se olisi ehdottomasti puhdas ja ravitseva ruoka.

Vauhkoan siitä suhteellisen paljon kotioloissa ja niille raukoille, jotka osoittavat kiinnostustaan asiaa kohtaan. En mä sentään mene ruokakaupassa heittelemään kenenkään korista eineksiä takaisin kylmäkaappiin tai muutenkaan käyttäydy asiattomasti asian suhteen. Mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin kerron mielelläni oman mielipiteeni asioista. Vaikka en huutelekkaan asiasta aktiivisesti edes täällä blogin puolella, niin aika paljon kuitenkin myllään asiaa pääni sisällä, lueskelen nettilähteitä ja googlettelen ihan kaikkea niin merilevästä E-koodeihin.

Niin ja pyrin pitämään oman ja kanssa-asukin ruokavalion suhteellisen puhtaana. Se vaatii toki aikaa ja sisällysluetteloiden syynäämistä, mutta toisaalta, välillä sitä antaa itselleen ihan suosiolla löysääkin. Hyvien vaihtoehtojen löytäminen ei kuitenkaan ole ihan hirmuisen vaikeaa. Nyrkkisääntönä kaupassa pitäisin sitä, että:

1. Yritä ostaa kaikkea mahdollisimman tuoretta, sellaista safkaa, jota ei ole käsitelty mitenkään. Siis vihanneksia, juureksia ja hedelmiä. Niillä pitäisi täyttää suurin osa siitä kauppakorista. Niin ja tietysti, osta sesonkia.
2. Osta mahdollisimman paljon luomua. Se on nykyään äärettömän helppoa, eikä edes mitenkään erityisen hintavaa.
3. Syynää se sisällysluettelo, myös luomutuotteista. Mitä vähemmän aineita, sen parempi, sanon mä. Osta siis maito täysrasvaisena luomumaitona, jolle ei ole tehty muuta kuin pastörointi ja voi voina. Ei oo mitään järkeä maksaa vedestä, säilöntäaineista, aromeista ja muusta kakasta, jolla korvataan aitoja ainesosia, joiden maku on hävinnyt esim. rasvan poiston yhteydessä.
4. Vältä eineksiä, teollisesti väärenneltyjä tai kehiteltyjä ruokia.

Niin, ei se ole oikeastaan sen hankalampaa. Palkinnoksi saat ravitsevaa puhdasta ruokaa, joka maistuu siltä kuin ruuan pitääkin. Toki välillä tulee hairahdettua polulta ja ostettua jäätävän kokoinen jäätelöpaketti kaikkine teollisine kammotuksineen, mutta ei se mitään. Tyhmyyksistään oppii ja sitä rataa.

Syy avautumiselleni oli muuten oikeastaan se, että olen lueskellut tässä lähiviikkoina muutaman hyvän kirjan, joista ajattelin vinkata teille. Niissä on ollut itselleni osittain tuttua, osittain mielenkiintoista uutta tietoa. Kirjailija on Mats-Eric Nilsson ja kirjat kantavat nimiä: Petos lautasella – Teidätkö mitä kaikkea suuhusi panet? sekä Aitoa ruokaa – Väärentämättömän ruuan opas.

Suosittelen lukaisemaan, jos aihealue kiinnostaa. Itse ainakin bongasin ne ihan leppoisasti kirjaston hyllyltä, ei joutunut tekemään sen suurempaa jälkitystyötä niiden löytämiseksi. Olen kuullut kirjoista ennenkin, ne kun on käsitääkseni vaikuttanut paljon sekä ruotsalaiseen että suomalaiseen elintarviketeollisuuteen, vain ja ainoastaan positiivisessa mielessä, uskoisin. Nyt vasta tajusin ne lukeakkin ja pidin kyllä kovasti. Just sopivan lepposta selailtavaa aamu- tai iltapalan seuraksi.

Meikä lopettaa nyt tuhinansa ja linnoittaudun keittiön puolelle. Perjantain kunniaksi ajattelin leipasta pellillisen kasvispizzaa ja raahautua sitten illaksi duuniin sen voimalla.