Pitkästä aikaa. Ette arvaakkaan, miten hyvältä tuntui avata kirjoituskenttä ja aloittaa naputtelu. En ole kadonnut mihinkään, en ainakaan sitä halua, olen vain kuunnellut kroppaani. Kroppaani, joka edelleen kipuilee iskiaksen kanssa, voimakkaammin kuin koskaan ennen.

Eikä silloin oikein sovi istua tietokoneella, tai oikeastaan pystykkään, kun paikallaan tönöttäminen onnistuu ainoastaan naama irvessä. Sen sijaan pitkät pyörälenkit, maltillinen venyttely, kuumat suihkut ja ylipäänsä aktiivisuus on ollut kovassa huudossa. Samoin kuin tulehduskipulääkkeet ja kaiken kipua aiheuttavan minimointi.

Pää ei kuitenkaan meinaa kestää, jos ei pääse välillä kirjoittelemaan. Siispä ajattelin, että aloittelen tällaisilla minipäivityksillä. Ehkä niistä löytyy vain yksi kuva, ehkä vain muutama lause, mutta jostain on hyvä aloittaa.

Ja aloitan nyt tästä. Yksi vähän hölmö kuva, jossa tukka on sekaisin pyöräilyn jäljiltä ja lauseita, joita en miettinyt sen kummemmin, kunhan kirjoitin. Mutta olo helpotti niin, että voin taas jatkaa tätä itseni kuntouttamista. Palataanhan pian.