Viimeisin viikonloppu, se oli oikein mukava. Niin mukava, että teki mieleni tulla sitä vienosti hehkuttamaan jo sunnuntaina, mutta tuli pieniä mutkia matkaan. Selkä, oikeastaan vanha kaverini iskias, tuntui kovin epämiellyttävältä ja oletin, että ei olisi ehkä paras idea istahtaa tietokoneen ääreen.

Oletus oli oikea, sillä maanantaina työpäivä meni sellaisessa kipusumussa hampaita kiristellen, että lääkäriinhän sitä sitten lampsittiin. Kipulääkkeet kouraan ja kehotus välttää paikallaan oloa ja rasitusta. Siispä oon tässä nyt vasta, hehkuttelemassa. Aina silloin tällöin uskallan istahtaa paikalleni ja nyt oli sellainen hetki. Siispä moi.

Iskiaksestani en jaksa lörpöttää sen enempää, totean sen vain ykskantaan olevan perseestä. Sen sijaan se viikonloppu, oi kun olikin kiva. Perjantaina pääsin alehumusta kotiin jo iltapäivällä ja oltiin päätetty vakaasti tehdä jotain jännittävää. Minä ja tuo toinen siis, kyllä te varmaan ymmärrätte. Jotenkin jännittävä päätyikin siihen, että pyöräiltiin pitkin merenrantaa, ostettiin mulle kukallinen kimono, kokattiin herkkusienirisottoa ja istuteltiin yrttejä. Oli mukavaa.

Ja lauantaina vielä mukavampaa. Sohvalta herännyt, festareilla perjantai-illan rymynnyt kaveri sekä minä ja tuo toinen pakkauduttiin autoon, lähdettiin retkelle. Päädyttiin Varustelekaan sovittelemaan merinovillaisia sukkia (ostin sellaisetkin, ne on ihanat) ja mussuttamaan sormet voihin tahrivia croisantteja. Otettiin kuvat minusta, sillä ainoalla varjoisella kohdalla, minkä löysin kotikorttelista. Päällä oli perjantaina ostettu kimono, eikä oikein muuta. Ei tarvinnut, oli lämmin ja kimono niin oma jo päivän omistamisen jälkeen.

Pakattiin kangaskassiin herneitä ja monta pulloa olutta. Hörpittiin ne auringon paahtaessa puistossa ja unohdettiin syödä herneet. Sen sijaan sotkin mekkoni Fafa’sin pestolla. Ja tsatsikilla. Sillä mitä tulee, kun tilaa maailman parhaita bataattiranskalaisia.

Festarikaveri ja tuo toinen, ne lähti festareille. Tuskaan, sen tunnistaa aina siitä, että Sörnäinen on peittyä mustiin verkkosukkahousuihin ja bändipaitoihin. Minä kävin kotona vaihtamassa mekkoni, koukkasin ystäviä matkaani ja päädyin Kansalaistorille hämmästelemään Pride-kansaa. Sitten eksyin olutfestivaaleille, värjöttelemään kaatosateelta kaljatelttojen suojaan. Yhtä pubia myöhemmin kävelin himaan festarikaverin ja tuon toisen kanssa. Käsikädessä, sandaalit märkinä. Nauratti, oli ollut niin mukavaa.

Sanoin sen hitto ääneenkin, oon sanonut sen nykyisin aika usein.
Ja se on aika iso juttu minusta se.