Andy sen sanoi, ja joku kiva niittasi sen tielleni osuneeseen aidanpätkään.
Joskus tylsät jutut todella on niitä parhaimpia.

Enkä nyt väitä saavani mielettömästi mielihyvää laskujen maksamisesta, tiskaamisesta tai muista inhoista asioista, jotka mieluusti voisin ulkoistaa jollekkin taholle, joka tekisi ne puolestani. Tarkoitan niitä sellaisia arkisia asioita, joita ei ehkä kuvitellut räkänokkana arvostavansa.

Pidän siitä, että lopetan jokaisen päiväni aina kuumaan suihkuun. Hukutan veden mukana päivän ajatukset ja tapahtumat, annan niiden huuhtoutua viemäriin. Rutiini syntyi tiedostamattani uuteen kotiin muuttaessani, sillä neliön kokoisen kylpyhuoneen minimaalisessa käsienpesualtaassa on tuskallista pestä kasvojaan. Siirryin iltasuihkuun ja nyt parin vuoden jölkeen en osaa enää oikein olla ilman. Nukunkin jollain tapaa levottomammin, jos suihkussa nollaaminen jää välistä.

Pidän siitä, että arki on lähtenyt rullailemaan aikataulullisesti rennon, mutta henkisesti raskaan kevään jälkeen. Herään melkein jokaisena aamuna seitsemältä, teen aamupalaa, luen kirjaa. Menen töihin viikkailemaan vaatteita, höpöttelemään asiakkaille. Työ ei ole mitenkään järjettömän mielenkiintoista, mutta se on mukavaa. Rytmiä, joka tuntuu hetkellisesti taas hyvältä.

Pidän siitä, että tylsät, arkiset asiat saavat ne mahtavan upeat hetket elämässä tuntumaan vielä merkityksellisemmiltä. Ja joo, joskus ne omat huippuhetketkin ovat kai vähän tylsiä. Jotenkin tällä hetkellä en osaa kaivata mitää uskomattoman jännittävää.

Tämä lämmin kesä, tämä hetki, arkisempaakin arkisempi arki.
Tämä on just nyt hyvä. Se on ajatus, jota huomaan toistelevani.