Keskikesän juhla on ehdottomasti suosikkini kaikista juhlapyhistä, mitä kalenteriin on siunaantunut. Silloin pakataan autot täyteen hyvää ruokaa ja vielä parempia ystäviä. Körötellään Turun saaristoon. Itselläni taisi olla kahdeksas vuosi peräkkäin, jos muistan oikein. Joka vuosi haluan takaisin innokkaampana.
Ja kukapa ei pitäisi viikonlopusta mökillä, kaikkien ulottumattomissa. Jolloin pelataan lautapelejä ja otetaan tikkaskaboja. Lämmitellään saunaa ja sidotaan vihta. Syödään ainoastaan grilliruokaa ja otetaan pullean vatsan kanssa nokoset. Pulahdetaan viinin yllyttäminä kylmään mereen ja mennään vihdoin nukkumaan, kun ei olla varmoja, onko kyseessä auringonlasku vai -nousu.
Tänäkään vuonna ei tapahtunut poikkeusta. Edelleen saa juhannus mulle mielen herkäksi. Kun istuu laiturilla kylki kyljessä toisen kanssa ja katselee pastelleilla maalattua taivasta. Kun kuumassa saunassa tuoksuu tuore koivu tai kun sen jälkeen kömpii parvelle pehmoisen peiton alle koisimaan. Kun pukeutuu joko villasukkiin tai bikineihin. Kun nauraa katketakseen hölmöille jutuille.
Tulee sellainen olo, että ei viettäisi päiväänsä millään muulla tavalla.
Mutta se taika taitaakin olla siinä, että juhannus on vain kerran vuodessa.