Reissumimmin reissukuteet on sellaisia, joita ei tule ihan hirveästi latailtua tänne. Syystä että, heh heh, ei niissä ihan hirveästi ole nähtävää.

Viime reissulla varsinkin, kun lähdin matkaan vain pikkuisella Kånkenilla, ei mukaan mahtunutkaan ihan hirmuisesti mitään. Muutamat ohuet housut, muutama t-paita, muutama kimono ja muutama mekko. Yhdet shortsit ja kahdet sandaalit. Toiset niistäkin pöllittiin yhden kieron saksattaren toimesta.

Niitä vähäisiä miksaamalla jaksoi ihan hyvin pukeutua viisi viikkoa, ei tehnyt edes tiukkaa.

Viime keväänä mulla oli mukanani rinkka ja sinne oli sullottuna ehkä vähän liikaakin kuteita. Ei kolmeksi kuukaudeksikaan oikeasti tarvitsisi enempää. Tosin viime reissulla vaikutti sekin, että tuli maaseudun lisäksi hengailtua muun muassa Kuala Lumpurissa ja Bangkokissa. Mutta silti, liikaahan niitä oli. Loppureissusta lähinnä vitutti kantaa painavaa laitosta selässään, kun tiesi mitä sinne oli sullonut. Turhaa tavaraa, sitähän se oli.

Kun ei sillä oikeastaan kamalasti ole merkitystä, mitä sitä on päällä. Kunhan on kulttuuriin sopivat, tarpeeksi peittävät, mukavat ja itsensä näköiset. Enemmän mua ilahdutti viime reissulla kynsilakka ja muutama mukaan raahattu koru kuin se, että olisin raahannut messissä useamman mekon. Ja niin, ennen kaikkea ilahdutti kevyt reppu.

Hihittelin näille kuville hieman, vaikka ihan itseltäni minä näytän. Jotenkin vaan reissussa rähjääntyneeltä, mutta hei, jotenkin todella todella onnelliselta. Saapi miettimään, että miksi sitä ei taas lähtisi. Voishan sitä lähteä.

Tai no niin, kävisköhän koulun vaikka ensin loppuun..