HETKI HILJAA

Heippa ja moikka,

voisin sanoa samaan hengenvetoon. Tekee mieli kirjoittaa, mutta elämässä myllertää tällä hetkellä niin pahasti, etten kykene. Tai kykenisin kai, mutta liian henkilökohtaisesti, liian avoimesti.

Sillä vaikka avoin olenkin, niin johonkin on mielestäni somessa vedettävä raja.

Ja minun rajani taisi paukkua juurikin nyt. Jos on olo, ettei murheistaan pysty juttelemaan oikein kasvokkainkaan kenellekkään, niin tuntuisi hullunkuriselta jakaa niitä täälläkään. Vaikka helpompaahan se olisi. Kirjoittaminen kun ei takkua vaikka tulisi välissä itku tai vastapuolelta kommentti.

Mutta ei huolta, asioilla on tapana järjestyä. Mutta ajattelin vain ilmoittaa, että olen nyt hetken hiljaa. Ehkä päivän, ehkä viikon, en tiedä. Palaan sitten, kun kykenen taas jäsentelemään sellaisia somemaailmaan soveliaita asioita päässäni.

Pitäkääpä itsestänne huolta, nauttikaa auringosta ja läheisistänne. Syökää mansikoita ja lukekaa joku hyvä kirja.

Niin minäkin ajattelin tehdä.

PS. sydän-kuvan alkuperä tuntematon, vittu-mantran takana lahjakas Lotta Sjöberg.

KEVÄÄN SÄVYT

Myönnettäköön, meikäläinen ei ole meikkirintamalla mikään maailman kovin hifistelijä. Toki arvostan suuresti toimivia tuotteita, tykkään testailla uutuuksia ja saan jopa välillä naurettavia onnentunteita, jos käteen sattuu vaikkapa joku erityisen makea korostustuote.

Ja saan mä itselleni ihan mukiinmenevän arkimeikin loihdittua, kyllä, mutta ei musta mitään meikkivirtuoosia saa tekemälläkään. Mutta jos mä jostain oikein innostun meikkien saralla, niin kynsilakoista. Mun kynnet on AINA lakattuna. Syystä että, tunnen itseni jotenkin todella huolittelemattomaksi ja jopa, eh, alastomaksi. Ja kyllä, tämän sanoo nainen, joka harjaa hiuksensa kerran viikossa ja pukeutuu pulsuhipiksi suurimman osan ajasta.

Kynsilakkojen suhteen jaksan jopa olla jollain tavalla trendikäs, uskokaa tai älkää. Pukeutumisessa se alkaa olemaan vähän niin ja näin, varsinkin kun oon pyrkinyt vähentämään kulutustani ja trendien perässä juoksemista ihan tietoisesti. Mutta kynnet, niissä voi tunnustaa kauden trendivärejä tai muuten vain vuodenaikaa suht edullisesti ja helposti.

Tällä hetkellä meikän lemppareita on utuisen pastelliset sävyt, nudet sekä puhdas valkoinen. Kaikki näyttävät mukavan freeseiltä, keväisiltä kuin hanami ja tuntuvat sopivan asuun kuin asuun. Ja näyttävät omasta mielestäni hyvältä kynsissä kuin kynsissä. Alkukeväästä viilasin kynteni manteleiksi, toimi. Sitten ne olivat pitkään lyhyet, toimi. Nyt ne ovat taas pitkät, mutta hieman pyöristetyt neliöt, itselleni luonnollisimmassa tilassa siis. Ja toimii näissäkin.

Yllättäen kuviin päätyi Essieitä, kun kuvailin teille sävysuosikkejani, ne kun ovat olleet mun lemppareita jo pitkään. Syytkin on aika yksinkertaisia. Ensinnäkin pidän poikkeuksetta kaikista uusista sävyistä(paitsi punaisista, en vaan osaa käyttää punaista kynsilakkaa), toisekseen niiden levittyvyys on ihan omaa luokkaansa ja kolmanneksi, lakkaus pysyy hyvänä yleensä noin viikon verran. Välillä jopa niin hyvin, että malttamattomana poistan vielä hyvännäköisen lakkauksen, jotta voin lakata jotain uutta sävyä tilalle. Tai poistamisen sijaan nypin sitä silmät kiiluen kuumassa suihkussa, myönnetään.

Tänä keväänä olen myös sutinut useasti kynsilleni L’Orealin uutuuslakkoja, jotka on kieltämättä melkeinpä yhtä hyviä kuin lempparini. Näissä uutuuksissa, jotka tunnistaa tuosta hauskasta kennomaisesta pullosta, on lisäksi hoitavia öljyjä ja hehe kyllä, ruusutuoksu. Itse en niin välittänyt viimeisestä ominaisuudesta, mutta ehkä se jotakuta viehättää.

Onko teillä joku ehdoton lempisävy tälle keväälle?

*kynsilakat saatu testaukseen blogin kautta

KOHTI SEURAAVAA MAANANTAITA

Eilinen oli ihan selkeesti maanantai, mutta nätissä paketissa. Se normaali vähän ärsyttävä viikonpäivä, jolloin kaikki menee yleensä päin honkia, mutta koristeltuna silkkinauhalla. Yritystä oli, niin paljon, että ois oikeesti voinut olla jopa aika mukava päivä, mutta ei onnistunut sit ihan kuitenkaan.

Koska eilen..

..mä koin pitkästä aikaa asukriisin, kun menin työhaastatteluun ja en tiedä mitään vaatekriisiä naurettavampaa ja turhempaa. Työhaastattelu meni hyvin, eikä silläkään varmaan ollut mitään väliä, että olin pukeutunut vähän tylsästi.

..aloin vihdoin tekemään yhtä koulutehtävää, jonka palautus oli joulukuussa(!!). Sain sen melkein valmiiksi ja hykertelin jo onneissani, kunnes ystäväni ja luokkatoverini Jenni ystävällisesti valaisi, että olin tehnyt sen väärin.

..marssin toista kertaa tänä keväänä hammaslääkäriin ja jouduin toista kertaa elämässäni kokemaan viisaudenhampaan poiston. Ei ollut yhtään sen kivempaa kuin viime kerrallakaan, vaikka eipä tuo juuri sattunut. Taisin maata siellä pedillä alle 10 minuuttia ja sitten seisoinkin taas hölmistyneenä hississä tuppo suussani ja poski turvoksissa.

..myöhästyin junasta ja jouduin hengailemaan hetken aikaa Pukinmäen asemalla verituppo suussani. Käytin aikani hyödyllisesti hihitellen sille tosiasialle, että kynsilakkani sulautui moitteetta aseman kaakeleihin. Ja totta kai kuvasin tämän asian, mitäpä muuta sitä ihminen tekisi.

..lysähdin illalla kaverin sohvalle katselemaan Game of Thronesin uutta jaksoa(saakelin jännä, kuka katsoi?) ja sain sympatian lisäksi myös palan itsetehtyä pizzaa. Oli hyvää, vaikkakin syöminen jomottava aukko suussa on jollain tapaa hieman omituista.

..valvoin ja pyöriskelin sängyssäni koko yön, kun leukaluuta jomotti ja vatsaa väänsi. En tiedä johtuiko väänteet siitä, että söin hieman huonosti vai siitä faktasta, että olin varmaankin niellyt illan aikana jonkin verran verta. Ällöä.

Hei kappas, tuli jo kummasti parempi mieli, kun sai valuttaa ärsytyksensä näppäimistölle. Tai sitten sitä taas vain tajusi, miten turhasta sitä jaksaakaan kiukutella.

Siispä leuka pystyyn(vaikka se edelleen jomottaakin) ja kohti seuraavaa maanantaita.