Piti julkaisemani nämä kuvat viime vuoden helmikuulta jo viime tortaina, mutta kuten jo aiemmin tunnustin, meni hiihtoloman loppupuoli ihan rillutteluksi. Siispä julkaistaan ne nyt, tyylikkäästi myöhässä. Tai ei nyt pakosti niin tyylikkäästi, mutta satavarmasti ainakin myöhässä.

Viime vuoden helmikuussa näytti olevan kuivat kadut. Näytti olevan räjähtänyt reuhka ja sen päällä hattu. Ja neule, joka on tainnut jo lähteä johonkin kiertoon. En muista kenelle ja milloin, mutta ei se ainakaan minun kaapissani enää asu. Siitä olen myöskin satavarma.

Eikä oikeastaan ees haittaa, vaikka kivoilta se nyt näissä kuvissa näyttääkin. Se kiva puoli on siinä, että ostaa suurimman osan kuteistaan käytettynä. Ei niin harmita luopua, eikä niin harmita ostaa silloin tällöin uutta.

Hattujen katoaminen asuista puolestaan harmittaa. Syytän kylmänä viuhuvia talvituulia, joiden ansiosta olen pukeutunut viimeiset kaksi kuukautta mitä muhkeimpiin kaulahuiveihin. Ja mitä muhkeampi on huivi, sitä huonommin sen kanssa voi käyttää hattua. Ei vaan yksinkertaisesti toimi.

No jospa jo pian, ihan tosi pian, voisi taas pukeutua hattuihin. Ja ehkä jättää ne kaulahuivitkin hetkeksi hyllylle. Taitaa olla tuo kevätkin, tyylikkäästi myöhässä.