Kuulostaako ihan kamalalta jos sanon, että onneksi tämä maanatai on jo ohi?
Aika harvinainen fiilis taas lähiviikkoina, kun kevätpositiivisuus on alkanut vallata mielialaa, mutta tänään on kyllä ollut vähän sellainen päivä. Sellainen kun ei jaksaisi nousta sängystä kellon piristessä, peilistä kurkkaa mojovilla silmäpusseilla varustettu peikko ja sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu yhtä miellyttävältä kuin kuumeessa sokeroiminen(testattu, oli ihan kamalaa). Ihan puhtaasti siis maananatai.
Onneksi tälle illalle ei ollut sen kummempia suunnitelmia. Kun koulu- ja duunijutut on hoidossa, voi vaan ottaa pitkän kuuman suihkun, lakata kyntensä, tehdä vähän jotain safkaa, väijyä YLE areenaa ja lopulta kuukahtaa tuonne kukkapeiton alle iloisena siitä, että huomenna on jo tiistai. You know, selvisin ja sitä rataa.
Suihku on jo hoidettu, joten lähden toteuttamaan hurjan suunnitelmani loppuosaa. Ja huomenna, huomenna aattelin olla taas sellainen vähän kivempi versio Pauliinasta. Ja silmäpussiton, sitäkin aattelin olla.
Ehkä siis luovinkin vaan suoraan tuonne vällyjen väliin.