Tämän kertainen TBT-postaus on tehty aivan täysin itseäni ajatellen, sillä tarvitsen tällä hetkellä ison potkun persauksilleni. Sellaisen, joka saisi taas tajuamaan, että nyt loppui saakeli. Ai mikäkö? No sokeri- ja hiilarikoukussa vellominen.
Välillä se ottaa meinaan vallan.
Kammottavaa on se, millainen olo siitä tulee ja se, miten vaikea se on saada katkaistua. Taisin kehitellä sokerikoukun reissun aikana, näin kävi viimeksikin. Kondensoidulla maidolla juodut vahvat khmerikahvit ja suloisen makeat hedelmät herättivät taas jonkinlaisen omituisen sokerinkaipuun, joka kotona on kärjistynyt siihen, että makeanhammas kolottaa ihan naurettavan usein, vaikka normaalisti en oikein edes välitä sokeriherkuista.
Hiilarikoukusta en voi puolestaan syyttää kuin itseäni ja ehkä ihan vähän talvea, joka normaalistikkin muuttaa syömisen hieman raskaammaksi, ainakin minulla. Mutta ihan itse sitä tulee puputettua koulun ruokalassa leipää salaatin kylkeen ja kokattua lasagnea kavereiden kanssa. Eikä ne hiilihydraatitkaan ehkä niin haittaisi, mutta nämä kaksi pahaa yhdessä on yhtä kuin jumittunut kroppa ja ällöttävä olo.
Jotenka siis, kaivelin ruokakuvia viime keväältä, jolloin muistan voineeni paremmin kuin hyvin. Eikä mikään ihme, kun lautasen sisältö on ollut tuon mukainen. Senhän olen tainnut jo ennenkin sanoa, että terveellinen ruoka on mun hyvinvoinnin kulmakiveni. Ilman sitä, oon aika kiukkuinen ja turvonnut.
Sen kevyen ja kepeän olon tahdon taas takaisin, mieluiten aika äkkiä. Ja tiedättekö, onneksi se on ihan helppo saavuttaa. Mulla kun on ihan täysi kontrolli siihen, mitä suustani laitan alas. Siitäkin huolimatta että aivot huutais jotain ihan muuta.
Siispä taidan kipaista keittiöön, surrauttaa itselleni raakapuurot turpoamaan aamua varten ja koittaa tehdä taas sellaisia valintoja jotka on hyväksi minulle. Vaikka myönnettäköön, on ne sokeriherkutkin joskus ihan hyvästä, ainakin mielenterveydelle.
PS. saatoin juuri tästä kirjoittamastani asiasta kiukustuneena lähettää ystävälle viestiä, että meikä pitää kuukauden totaaliherkkulakon ja jos repsahdan, niin lahjon neidin avokätisesti viinitonkalla. Herkkulakkoilu on kyllä muutoin mun mielestä hieman turhaa, mutta tällainen kierre on pakko saada katkaistua nyt heti äkkiä.
