PIENELLÄ VIIVEELLÄ

Kirjoittelen tällä hetkellä näköjään viikon viiveellä, mutta onneksi ajatukseni ovat niin ajattomia, että ne kestävät kyllä seitsemän päivän odottelun. Tai sitten tämä oli vitsi, joka kertoo hyvin paljon huumorintajuni laadusta ja jonka voitte jättää täysin vaille huomiota.

Sen sijaan pyytäisin muistelemaan viikon takaista postausta. Tuleeko jotain mieleen? Jos ei, niin voisin tiivistää ihan lyhyesti, että viime maanantai oli kaikin puolin kettumainen päivä, jolloin maailmankaikkeus tuntui ihan huvikseen potkivan minua päähän. Purin sen tuolloin myös kirjalliseen muotoon ja jatkoin sitten sohvalla mököttämistä. Onneksi jaksoin kiukuissani sentään hieman sometella, sillä facebookin kierrätys-ryhmässä eteeni lävähti sohvapöytä, jollaista olin himoinnut silloin joskus aikoja sitten, kun muutin Helsinkiin.

Vielä paremman löydöksestä teki se, että sen sai käydä noukkimassa uloskantohintaan ja kappas, kerrankin minä olin ensimmäisenä apajilla. Pöydän varaus, aneluviestejä autonomistaville ystäville ja noin tuntia myöhemmin seisoin olohuoneessani kera sohvapöydän, joka on pidempi kuin minä ja muodoltaan hauskan ovaali. Ja ei muuten ärsyttänyt maanantai enää yhtään, vaan ennemminkin myhäilin tyytyväisyyttäni.

Kuten kuvista voitte päätellä, niin niinhän siinä kävi, että vietin koko maanantai-illan järjestellen huonetta uuteen uskoon. Uuden tavaran aiheuttama muutos otti niin pahasti silmään, että viskoin huonekaluja ympäriinsä ja heittelin seinille ihan mitä sattuu. Muun muassa muutaman kimonon.

Ja ai kun näyttää hyvältä. Kotoisalta, viihtyisältä, minulta.

Viikon aikana homma on tietenkin ehtinyt vähän elämään, mutta ei kovinkaan paljoa. Muutama tyyny on kokenut muodonmuutoksen, kun yltiövärikkyys alkoi ärsyttämään. Lisäksi kulmassa oleva taulu muutti tänään sängyn yläpuolelle, samoin valosarja. Näyttävät muuten siellä paljon paremmilta. Tämäkin ihme on muuten ikuistettu tänään kameralle, ehkäpä kerkeän postailemaan sen sitten taas viikon kuluttua…