Jos joskus olen vihannut maanantaita, niin tänään.

Heräsin jäätävän liskodiscon jäljiltä leukaperät kireinä ja pää jyskyttävänä. Ilmeisesti kaksikymmentäneljä ikävuotta on se raja, kun krapula alkaa venymään kaksi päiväiseksi, vaikka et niin villiä viikonloppua olisi viettänytkään. Kello tikitti kuutta, ulkona näytti masentavalta ja silti päätin olla tunnollinen ja lipua kouluun.

Ihan vain kuullakseni, että päivän tunnit on peruttu. Ja huomatakseni, että ajatustoiminta on samaa luokkaa kuin madolla. Siitä kertoo myös se, miten kotiin takaisin mennessäni seisoin bussipysäkillä ja ihmettelin miksi bussit eivät pysähdy. Se käden ylös heilauttaminen, se saattaisi tietysti auttaa.

Satuin tänään myös näyttämään lähinnä joltain metsän siimeksestä karanneelta peikolta, ihan totta, näkisittepä tämän karvakasan jota kutsutaan kai normaaleilla ihmisillä hiuksiksi. Jos en tuntisi itseäni, niin sanoisin kärsiväni erittäin villistä luonnonkiharasta, jolle en ole opetellut tekemään mitään.

Katson parhaaksi kuitenkin säästää teidät peikkotukalta ja julkaista asukuvia viime maanantailta, jolloin fiilis oli erittäin paljon parempi. Ihan jo noin fyysisesti kuin henkisestikin, vaikka toisaalta olin tuolloin vähän jännän äärellä. Kuvattiin nimittäin sellaista Bellan kampanjaa, jossa jouduin ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla videokameran eteen. Takana olen kyllä häärinyt, mutta edessä oleminen onkin paljon kuumottavampaa.

Videoista lisää mitä luultavammin ensi viikolla, vaan puhutaan sen sijaan vaatteista. Sillä omituista kyllä, nämä helmikuun loskatkin saa jo mielen kääntymään keväisempien kuteiden puoleen. Itse en oikein välitä paljaista nilkoista tai ohuen ohuista sukkahousuista, jos maassa on mitään valkoiseen viittaavaakaan. Se näyttää allekirjoittaneesta vaan vähän hassulta.

Siispä pakenen keväisiin tunnelmiin yhdistelemällä kesäisiä hepeneitä, kuten ohuita mekkoja ja toppeja, talven lemppareihin. Se jo vähän tunkkainen neulepaitakin näyttää ihan uudelta, kun sen kanssa pukee kevyenä liehuvan hameen helman ja synkätkin asut piristyvät, kun lisäät niihin jonkun kivan printin. Eli kukkia totta kai, jos minulta kysytään.

Leppoista maanantai-iltaa toverit ja kaikki sympatiat niille, joille maanantai oli tänään sellainen kuuluisa, noh….maanantai.