Astuin tänään kotiovesta ulos vasta muutaman minuutin jälkeen yhdeksän. Vastassa oli aurinko, yllättävän leppoisa tuuli ja melkein sulaneet kadut. Oli keväinen fiilis. Niin keväinen, että hymyilytti ja vähän jopa hyräilytti, kun kurkki taivaalle. Siinä sitten tallustellessa ratikkapysäkille päin mietin, että onkohan helmikuu perinteisesti osa talvea vai sittenkin jo kevään alku. Tai että kumpaan vuodenaikaan se oikein luetellaan.

Kunnes tajusin, ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä. En tykkää määritellä, nimetä tai kategorioida asioita muutenkaan, joten miksi tekisin niin helmikuullekkaan. Se raukka saa olla mitä haluaa ja nyt se ainakin vahvasti koittaa olla kevätkuukausi. Ja pitihän sitä vähän juhlistaa.

Pyyhkiä pölyt hyllyiltä, pestä kangaskassi kaupalla pyykkiä ja hitto, jopa imuroida. Juhlan kruunasi banaanipannukakku hunajalla ja limellä, sekä hieman myöhemmin hörpätty kookoksen ja mangon makuinen smoothie. Ajattelin meinaan, että jos helmikuukin nosti päänsä noin ylpeänä, niin kyllä sitten minäkin. On tässä jo keretty rypemäänkin, ihan tarpeeksi jos minulta kysytään. Nyt en kaipaa mitään muuta kuin positiivisempaa vaihdetta ja sen voi laittaa silmään vain ja ainoastaan minä. Tai ainakin ajattelin yrittää.

Yhden toiveen haluaisin kuitenkin esittää. Voisiko nämä aurinkoiset päivät jatkua, niin tämä oma pieni missioni olisi paljon vaivattomampaa toteuttaa?