TBT: HULLUUDEN PUUSKIA

Tiedättekö, kun aina välillä kyllästyy omaan kotiinsa ihan totaalisesti. Kaikki huonekalut näyttää ihan nuhjusilta ja tekisi mieli ostaa vähintäänkin miljoona uutta tyynynpäällistä ja hankkiutua siinä samassa eroon kaikesta, mikä ärsyttää silmää.

Olen juuri siinä tilanteessa. Nökötin eilen koko päivän kotona läppärin kanssa ja siinä sivussa koitin hieman siivoilla kaaoksen partaalle joutunutta kotiani. Huomasin, että siivoukseni johti kokoajan enemmän siihen, että heittelin niitä hyvin harvoja koriste-esineitäni laatikoihin piiloon tai mietin, että miten voisin vaihtaa järjestystä.

Siihen samaan päättyi siivoamiseni viime viikollakin. Yhtenä päivänä raahasin puoli yhdentoista aikaan illalla lipastoa toiselle seinälle ja toisena järjestelin kirjahyllyni kirjoja värin mukaan.

Nyt kun katson näitä kuvia, vuoden takaa, niin jollain tapaa ymmärrän, että kanavoin tässä nyt ihan jotain muuta turhautumistani omiin huonekaluihini. Sillä kyllähän mä mun kodistani pidän, kaikkine sen sekaisine elementteineen. Mutta sitä en osaa sanoa, että minkä vuoksi minä sitten näin kotiani sätin tällä hetkellä. Miksei se tunnu raikkaalta, vaan niin pirun tunkkaiselta. Ehkä se siivoamisen loppuun saattaminen auttaisi.

Toisaalta, pidän näitä hulluuden puuskiani yllättävän hyödyllisinä. Niiden avulla omistan jatkuvasti vähemmän ja vähemmän tavaraa, kun nakkelen sitä kyllästyneenä menemään. Ja vähemmän on hyvä, sanon itselleni myös nyt, kun huomaan edelleenkin haaveilevani jostain uudesta, joka piristäisi kotiani.

Ehkäpä tilanne helpottaa taas, kun saan jonkin uuden mielenkiinnon kohteen. Tai kun aurinko suostuu taas pilkistämään ikkunasta saaden kaiken näyttämään miljoonasti harmonisemmalta.

LAIHANLAINEN KUVASAALIS

Kuvasaalis tuolta mun pidennetyltä joululomaltani jäi tällä kertaa aika laihanlaiseksi ja siihen on oikeastaan kaksi syytä, joita kumpaakin pidän hyvin järkeenkäypinä.

Ensinnäkin on pakko mainita se, että Jere meni ja osti itelleen ehkä maailman sympaattisimman moottoripyörän. Moottoripyörä tuntuu itseasiassa terminä hieman vieraalta, sillä puhumme sellaisesta Vietnamista tuodusta pappamoposta, joka bensankulutuksesta päätellen kävi pyhällä hengellä ja jonka pikku vikojen korjaaminenkin maksoi joka kerta alle dollarin. Ja koska oli mopo ja kuski, niin suurimman osan päivää istuin pappamopon pitkällä nahkapenkillä suu muikeana.

Pidin ajelusta enemmän kuin olin ikinä saattanut kuvitella. Ja siis kuvittelusta on pakko puhuakkin, sillä olen istunut kaksipyöräisen kyydissä aikaisemmin sen verran monta kertaa, että yhden käden sormet riittävät vallan mainiosti. Koin mieletöntä euforiaa, kun aurinko paahtoi olkapäitä, maisemat vaihtuivat yksi toisensa jälkeen ja päämäärä oli tuntematon. Ja koska pieni pessimisti sisälläni haluaa löytää tästäkin asiasta sen negatiivisen kääntöpuolen, niin se olkoon se, että mopon kyydissä ei tullut mieleenkään kaivaa kameraa esiin. Jos se edes oli mukana. Harvemmin oli.

Toiseksi kompastuskivekseni mainittakoon se, että en yksinkertaisesti osaa tallentaa Kambodzan kauneutta kuviin. En vaikka kuinka hitto yritän. En saa kerrottua niillä kuvilla sitä, mitä silmilläni näen. Ja se jos mikä lannistaa ja saa kamerankin mököttämään laukun uumenissa.

Mutta joitain kuvia sentään tarttui mukaani. Joitain pieniä hetkiä vain, auringonlaskuja ja nousuja, viidakkoa silmänkantamattomiin tai omia varpaitani onnellisesti heilumassa. Tässä niistä muutamista ensimmäiset.

REISSUKOSMETIIKAN 10 PARASTA

Muistattekohan, kun kirjoittelin tuossa pari kuukautta sitten siitä appelsiineilta tuoksuvasta ihmesaippuasta, jonka uhosin silloin pakata reissureppuuni mukaan? Haluaisin nyt jälkeen päin vain todeta, kun koko palanen tuli käytettyä viimeisiä pisaroita myöden loppuun, että oli aika pirun hyvä ostos.

Pesin sillä reissussa niin kasvoni, vartaloni kuin hiuksenikin. Ensimmäiset kaksi suorastaan iloitsivat tuosta öljyjä sisältävästä kaverista, joka jätti ihon ihanan pehmoiseksi. Hiukset puolestaan olivat vähän niin ja näin. Toisaalta pidin siitä, millaiseksi hiukset jäivät ja erityisesti siitä, että ne alkoivat kauniisti kihartumaan latvoista. Toisaalta sen pesuteho ei oikein välillä tuntunut riittävän, varsinkin kun kävi jatkuvalla syötöllä uimassa tai pää muhi mopon kypärän alla useita tunteja putkeen. Ratkaisin ongelman ostamalla pienen pullon tavallista shampoota ja pesemällä sillä hiukset silloin, kun ne olivat ihan erityisen likaiset.

Mutta en mä suinkaan kirjoittele teille vaan tilannekatsausta tuosta saippuasta, vaan ajattelin käydä kertaheitolla lävitse ne muut tuotteet, mitä tuli kosmetiikan saralla käytettyä lähes päivittäin tuon viiden viikon ajan.

Siispä tein listan, jossa on reissukosmetiikan 10 parasta, joilla oikeasti pärjää paremmin kuin hyvin:

1. Saippuapala, jolla saa hoideltua kaikki hiuksista varpaisiin asti!
Mulla oli mukana Dr. Bronnersin Magic Soap, josta oon kirjotellut tarkemmin täällä.
2. Hammasharja ja hammastahna
Tai oikeastaan harja joku pikkunen tahnatuubi riittää, hammastahnavarastoa saa täydennettyä kyllä sitten ensimmäisen kaupan sattuessa kohdalle.
3. Minipullo kuivashampoota
Kuulostaa turhamaiselta, mutta jestas miten onnellinen olin tuon olemassa olosta silloin, kun tukka näytti raivostuttavan lirulta. Ihastuin muuten tuohon Batisten kookokselta tuoksuvaan kuivashampooseen niin paljon, että kävin nappaamassa sitä ison version mukaani välilaskulla Lontoossa.

4. Pieni pullo arganöljyä ja 5. Iso pullo kookosöljyä
Arganöljy on mulla numero ykkönen kasvojen kosteutuksessa ja reissussa tuota tuli sipaistua välillä myös hiusten latvoihin sekä poistettua silmämeikki, silloin harvoin kun teki mieli ripsiväriä edes laittaa. Arganöljyä ilman en lähtis itse henkilökohtaisesti yhtään mihinkään. Tuo Ekovistan 100ml pullo oli mielettömän näppärä pumppuineen ja sisältökin oli mitä mainiointa.
Kookosöljyn puolestaan ostin paikan päältä, käytin tätä samaa Coco Khmerin tuotetta viime keväänäkin ja totesin jo silloin niin hyväksi, että halusin ehdottomasti käyttää tätä tälläkin kertaa. Puoli litraa hyvälaatuista kookosöljyä kustansi 8 dollaria ja ehdin lotraamaan koko pullon tuossa viiden viikon aikana. Toisaalta käytin sitä koko kropan kosteuttamiseen, purskutteluun, sheivaamiseen, hiuksiini sekä sokerin kera kuorimiseen.
6. Deodorantti tai joku muu vippaskonsti, jolla hiki ei haise
Urtekramin limen tuoksuinen kristallideodorantti suoraan sanottuna yllätti mut tehokkuudellaan. Välillä en edes muistanut sitä laittaa, mutta erittäin harvoin tuli havahduttua siihen, että haisisi hieltä. Iso peukku siis tälle ekodödölle.

Huulirasva, arganöljy ja aurinkorasva saatu testaukseen blogin kautta.

7. Aurinkorasva sekä 8. Aurinkopuikko
Mulla oli itselläni tällä reissulla testissä Acorellen luonnollinen aurinkosuoja, joka levittyi iholle oikein passelisti ja tuoksui yllättävän hyvältä. Ainoaksi miinukseksi on pakko sanoa se, että uidessa rasva jollain tapaa nousi hieman pintaan ja erottui ihosta. Aurinkopuikko puolestaan on Dermosilin ja se on korkeiden suojakertoimiensa vuoksi ihan ykköstuote poskipäille, nenälle, huulille ja muille herkästi palaville paikoille.
9. Huulirasva
No eipä sitä ilman pärjää muutenkaan, mutta varsinkin tällä kertaa, kun tuli viiletettyä koko ajan mopolla ristiin rastiin, oli huulirasva ihan korvaamaton. Tuo Hurraw!:n sitruuna on sitten muuten aikamoisen hyvä, meinasi matkaseuralainenkin lipastaa sen omaan taskuunsa kun pääsi ensimmäisen kerran testaamaan.
10. Hoitotuote latvoille
Ihan ehdoton, varsinkin niille, joiden hiukset kuivahtavat helposti. Tai ei nyt ehkä ehdoton, mutta aika tärkeä, jos ei halua pilata hiuksiaan ihan totaalisesti reissun aikana. Mulla oli itselläni mukana tuollaisia Malesiasta ostettuja pieniä öljykapseleita, joita levittelin ehkä kerran viikossa hiuksiin ennen pesua. Eikä muuten ole hiukset yhtään kuivahtaneet tai kärvähtäneet.

Tekisittekö jonkun lisäyksen, jota ilman ette pysty elämään reissussakaan?