Nelisen päivää ilman sähköä, nettiä ja muita stressiä aiheuttavia turhuuksia teki mielettömän hyvää pääkopalle. Kun päivän suurin dilemma on se, milloin sitä pulahtaisi uimaan tai millä sitä täyttäisi masunsa, riisillä vai mangolla, aletaan olemaan oikeassa lomamoodissa.

Tuo kuva tiivistää hyvin sen mielettömän tunteen, joka pamahtaa päälle aina välillä loman aikana. Aurinko pilkistää ujosti puiden lehtien takaa, edessä siintää kristallin kirkas meri ja (luteiden syömien) jalkojen vieressä valtava kookos pilleineen päivineen. Sitten sitä katselee ympärilleen, ja miettii itsekseen (tai ääneen) hieman sarkastisesti että ”kylläpä elämä vaan onkin rankkaa”.

Silloin sitä ymmärtää, miten onnekas sitä välillä onkaan. Miten elämä kummasti heittelee poluille, joista nauttii täysin rinnoin. Nyt on hyvä. Ei murhetta huomisesta. Toivottavasti ei teilläkään. Lähetän vähän aurinkoa sinne harmauteen.