Nyt kun maha on jo lopullisesti rauhoittunut ja olen alkanut tuntea jälleen sellaista kummallista tunnetta kuin nälkä, on oivallinen aika puhua hieman ruuasta. Tai tarkemmin sanottuna safkaamisesta täällä Kambodzassa. Muutoin ei niin kovin ihmeellinen aihe, mutta olen muutamasti törmännyt uteluihin siitä, miten täällä pärjää, jos ruokavalio suosii yleisesti ottaen kasviksia.
Tiivistettynä sanoisin, että täällä kyllä pärjää vallan mainiosti, mutta olen itse huomannut, että voin täällä paremmin, kun syön silloin tällöin myös hieman lihaa. Johtuen ihan yksinkertaisesti siitä, ettei muita proteiinin lähteitä oikein ole saatavilla, jos suosii paikallista sapuskaa. Tietty länkkärimestoista saa helposti tilattua vaikka kupillisen hummusta tai jopa falafeleja, kananmunia paistetaan lähes jokaisen nuudelisetin päälle ihan automaattisesti ja pähkinöitäkin (tosin usein palmuöljyltä maistuvia, yök) on saatavilla melkeinpä mistä vain. Tofua on tarjolla useimmissa turisteja ajattelevissa mestoissa myös ja vetelinpä tuossa yksi päivä pirun hyvää italialaisen vääntämää pestopastaa runsaalla sienikeolla. Paikallinen kala on myös ihan jumalaista, varsinkin kun sen kylkeen tulee kulhollinen paikallisesta pippurista ja tuoreesta limestä tehtyä mausteseosta.
Mahdollista siis on, niin täällä kuin muissakin Kaakkois-Aasian maissa, joissa on tullut vierailtua. Täällä oikeastaan ehkä jopa helpointa tai ainakin edullisinta. Siitäkin huolimatta lihaa tulee popsittua aika tasaisesti, ei nyt kuitenkaan ihan joka päivä, ihan tosiaan omien olotilojen mukaan. Toisaalta täällä se maistuukin ihan erilaiselta, murealta ja hyvältä. Liekö erona se, että paikallisen Maman käyttämä lehmä on todennäköisesti kasvanut jossain tienvarressa heinää mussuttaen eikä ahtaassa navetassa stressaantuen.
Miten te, muutoin arkisessa elämässä lähinnä kasvissafkaa puputtavat, ootte hoitaneet ruokapolitiikan reissuilla? Onko ote ollut rennompi vai ootteko metsästäneet omaan ruokavalioon sopivaa safkaa hampaat irvessä? Tai puputtaneet viikon putkeen paistettua riisiä ja ananasta, niin kuin allekirjoittanut saattoi tehdä kertaalleen Thaimaassa…
Lupasin palata piakkoin, heti kun joulu olisi juhlittu omalla omituisella tavalla pois alta. Mutta en päässyt edes osallistumaan koko juhlintaan, vaan vietin joulun vessanpynttyä halaillen, kiroten huonoa onneani ja ylöspäin pyrkivää vatsalaukun sisältöäni.