Vieläkö muistatte, että meikäläisellä on ollut tänä syksynä käynnissä Unelma Itsestä– valmennuskurssi? Kirjoittelin siitä aikaisemmin täällä ja täällä, jos haluatte käydä lukaisemassa!
En edelleenkään ole tsempannut mitenkään ihmeellisesti kurssin kanssa, mutta olen myös huomannut, ettei sillä ole ollut niin väliä. Kaikki kurssilla käsiteltävä, kaikki asiat joita joudun sen vuoksi pohtimaan ja se, miten joudun olemaan kasvokkain itseni kanssa, se on auttanut. Ihan hirmuisesti. Vaikka en olekkaan enää yhtä ahkera kuin kurssin alussa, jolloin istuin työkirjan ääreen ihan päivittäin, niin se ei haittaa. Olen alkanut tekemään tiedostamatonta työtä ja huomaan tekeväni sitä ihan jatkuvasti.
Kurssin alussa kirjattiin kolme päätavoitetta, jotka liittyivät omaan hyvinvointiin. Mulla niistä yksi oli se, että opettelisin jälleen syömään. Ei, ongelma ei ole mulla oikein ikinä siinä, etteikö se mun safkani olis ravitsevaa tai terveellistä, ainakin noin pääosin. Olin syksyllä vain siinä tilanteessa, etten oikein syönyt. Ja varmasti tiedätte, mitä se saa aikaiseksi vireystilassa ja no, oikeastaan ihan kaikessa. Työkirjan täyttämisen myötä mä joudun pohtimaan sellaisia asioita, joita tulee harvemmin tietoisesti ajateltua. Mulla nousi pintaan kolme kysymystä, joiden huomasin vaikuttavan suuresti mun ravintoon.
1. Miksi on tärkeää ravita kehoaan hyvin?
Koska ravintoköyhä ruoka, runsaat hiilihydraatit ja herkuttelu saa mut tukkoiseksi, kiukkuiseksi ja väsyneeksi. Ja puhun nyt ihan käsi sydämellä, sillä viimeinen viikko on mennyt taas ruokailujen suhteen aivan penkin alle. Oon tehnyt sen tietoisesti, tietenkin, mutta joskus ihmisillä on huono tapa tehdä valintoja, jotka ei oo itselleen hyviä. Enkä halua katua sitä, että söin eilen synttäreiden kunniaksi jäätelöä tai tiistaina käytiin Lauran kanssa lähipizzeriassa. Sen sijaan koitan kokoajan tietoisesti oppia ja havannoida, että mitkä valinnat tekee mun keholle hyvää. Kun niitä valintojaan miettii, ilman turhaa soimaamista, alkaa pikku hiljaa tekemään valintoja, jotka tekee olosta hyvän. Näin ainakin uskoisin. Se on pirun vaikeaa nyt, kun marraskuun harmaus on masentavimmillaan, mutta asioille kannattaa antaa aikaa.
2. Miksi on tärkeää syödä säännöllisesti?
Entinen poikaystäväni joskus sanoi, että mulle pitäisi olla välipalaa aina varoilta mukana, sillä muutun aivan äärettömän kiukkuiseksi, kun verensokeri heilahtaa liian alas. Fakta on myös se, että jos päästää nälän ihan äärimmilleen, niin sitä tulee syötyä ihan mitä vain mitä nenän alle tupsahtaa. Itse esimerkiksi huomaan, että jos aamupalan ja lounaan väliin jää luentojen vuoksi liian pitkä väli, niin syön mitä luultavammin ihan törkeän tuhdin lounaan. Vaikka siis normaalisti syön koulussa aina runsaan salaatin. Kroppa myös helposti takertuu ravintoon, jos se ei ole varma, milloin saa sitä seuraavan kerran.
Ruokailun säännöllisyyden pystyy takaamaan aika yksinkertaisilla keinoilla. Huolehdit siitä, että jääkaapissa on safkaa ja olet valmis tekemään esivalmisteluja kuten keittämään kananmunia valmiiksi tai surrautat kaappiin ison purkin hummusta, opettelet kantamaan mukanasi välipaloja kuten hedelmiä, porkkanoita tai raakapatukoita ja syöt vähän kevyemmin. Itseäni auttaa huomattavasti se, että syön kevyitä ja pienempiä annoksia, sillä mun näläntunne katoaa todella helposti, jos syön kovin raskaasti ja sitten yksinkertaisesti ”unohdan” syödä. Jos ruokarytmi on aivan perseellään, niin kannattaa ihan jopa kellottaa syömisensä ja koittaa saada aina 3-4 tunnin välein edes jotain kurkusta alas. Jossain vaiheessa kroppa tottuu siihen, että saa ravintoa tasaisin välein ja alkaa itse vaatimaan sitä.
3. Miksi ”rajoitan” omaa ruokavalioani?
Omiin ruokavalioni ”rajoituksiin” motiivit tulevat ekologisuudesta, mielenkiinnostani ravitsevaan ruokaan sekä siitä, mitä kehoni minulle sanoo. Jälkimmäisen vuoksi pyrin syömään mahdollisimman vähän viljatuotteita, lukuunottamatta kauraa ja maitotuotteitakin käytän suhteellisen vähän. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että mun vatsani on nykyisin todella herkkää sorttia ja käytän aikani mieluummin johonkin muuhun kuin kippurassa kärvistelyyn tai vessassa ramppaamiseen. Joskus omista rajoistaan joustaa omasta tahdostaan ja joskus ei vain ole vaihtoehtoja. Kasvissyöntini on usein ihmisille ihan selvää, gluteenitonta syömistä joutuu perustelemaan aika paljon, joka on välillä vähän ärsyttävää. Kummasti kyseenalaistamista ei kuulu niiltä, jotka on nähnyt tai kokenut sen, miten kipeäksi se pehmoinen vehnäleipä voi ihmisen saada.
Tallustan varovasti koko ajan kohti sitä tasoa omassa ruokailussani, että se antaisi minulle vain ja ainoastaan hyvää. Jotenkin se kohde on selkeämpi määrittää, kun ymmärtää miksi tekee niin kuin tekee. Ja se tuon kurssin idea kai perimmiltään onkin. Että kuuntelisi paremmin itseään, unelmiaan ja motiivejaan. Mun unelma olisi ruokavalio, jonka eteen en tuntisi tekeväni kompromisseja ja joka tekisi mulle mahtavan energisen ja terveen fiiliksen.
*yhteistyössä Tuuli Kaunisluonto
