Saatoin hieman tirskahtaa lukiessani vuoden takaisista ongelmistani kaasuhellan kanssa. Ei sinänsä ihme, sillä muutettuani näiden korkeiden seinien sisään vuosi sitten, kaasukokkailuni rajoittui ainoastaan grillimestarina toimimiseen. Länsi-Saksan aikainen kodinkone meinasi saada karvat pystyyn ensimmäistä säälittävien yritysten jälkeen, mutta nyt ollaan jo oikein hyviä kavereita. Ja niin kuin vuosi sitten veikkasinkin, taidan jopa oikeasti vannoa nykyään kaasuhellan nimeen. On jonnin verran kivaa, että esimerkiksi teevesi kiehahtaa normaalia nopeammin ja esim halloumiin saa ihan oikeasti rapean paistopinnan. Ei paha olleskaan.

Olin mä sentään vuosi sittenkin jossain onnistunut, nimittäin lehtikaalisipsien teossa. Alko tekemään noita rouskuvia niin paljon mieli näitä kuvia katsellessa, että taidan jo tietää millä herkuttelen viikonloppuna.

Jos et oo itse aiemmin testannut, niin ei hätää, tekeminen on pirun helppoa. Sen kuin irrotat lehtikaaleista ruodot, revit suupaloiksi ja heität kulhoon. Perään oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria ja muita mausteita mielen mukaan. Sitten vain kevyt rutistelu ja uunipellille tirisemään.

Asteet suosittelen googlettamaan, meitsin kaasuhella kun ei oikein tunne sellaista käsitystä kuin paistolämpötila.