Oon kirjoittanut useammankin kerran pysähtymisestä. Siitä, miten pitäisi oppia tiedostamaan olemassa olonsa, puhkaisemaan kuplansa. Lopettaa jossittelu, seuraavasta hetkestä haaveilu ja hitto, pysähtyä. Jotenkin tuo pysähtyminen kulminoituu mulla keittiön pöydän äärelle. Se on paikka, jossa ihan oikeasti pysähdyn. Teen itselleni jotain syötävää, keitän teeätä. Usein sytytän kynttilän, vielä useammin laitan taustalle soimaan musiikkia. Suosin sellaista, jota voisi kuunnella joogatessaan. Kaivan kirjan, istahdan alas ja olen vain. Juon ja syön. Koitan lukea, mutta useimmiten vain mietin tai kirjoitan tuhannetta listaa asioista, jotka haluan pois päästäni. Otan hetken täysin itselleni.

Sellainen hetki oli taas tänään. Ei se ehkä ollut niin harmoninen, mitä päässänne kuvittelette, mutta kerta toisensa jälkeen se tekee musta hieman harmonisemman.

Heräsin hirmuisen flunssaisena, vedin villakerroksia niskaani niin paljon kuin pystyin. Masu murisi pitkien yöunien jäljiltä, joten tein itselleni oikein runsaan aamupalan. Laitoin joogamusiikkia, sytytin kynttilän ja kaivoin kirjan. Sitten join pannun kahvia, lakkasin kynteni ja lähettelin viestejä kaverin kanssa, jonka näen mitä luultavammin seuraavan kerran joulukuussa toisella mantereella. Luin vähän, söin vähän lisää ja määrittelemättömän ajan kuluttua olo oli taas aivan totaalisen rento.

Onko taika tuossa pöydässä vai ylipäänsä siinä, että välillä antaa itsensä ihan vaan olla.

No mutta rentoutuneesta minusta siihen aamupalaan. Ilokseni huomasin, että sehän on täysin vahingossa täysin vegaani! Vieläkään en ole täysin valmis vegaanin polulle astumaan, vaikka se kaikin tavoin arvomaailmaani mukaileekin, mutta mut tekee iloiseksi se, että tästä huolimatta syön oikeasti aika suurilta osin täysin kasviperäistä ravintoa. Ja vielä sellaista, josta mun kehoni tykkää ja joka saa mut täyteen energiaa näin flunssapotilaanakin.

No mitä noissa kipoissa ja kupeissa sitten on? Kauraleipää hyvin vahvasti valkosipulilla, korianterilla ja chilillä maustetulla hummuksella sekä kasa paprikaa ja ituja. Smoothien seasta löytyy kauramaidossa turvotettuja chiaa ja pellavansiemeniä, banaani ja iso kourallinen mustikkaa. Kahvikupissa Puhdistamon pakurikahvia, jolla koitan häätää flunssaa kauemmaksi ja toisessa kupposessa toinen vitamiinipommi, appelsiini. Ostin eilen kilon luomuappelsiineja ja olen syönyt ne jo kohta kaikki. Ovat sitten meinaan pikkaisen makoisia tällä hetkellä. Ja luomulaatuiset nyt pirun parempia noin muutenkin, suosittelen kokeilemaan jos et ole sitä aikaisemmin tehnyt. Makuero samaa luokkaa kuin porkkanoillakin, jotka ovat siis luomuna ihanan makeita kuorineen kaikkineen.

Mutta juu, lopetan taas paasaukseni ja menen ehkä syömään sen viimeisen appelsiinin. Herahti vesi kielelle pelkästä ajatuksesta…