Minusta tuli tänään 24-vuotias, vaikka olin vakaasti päättänyt, etten halua enää vanheta.
On olo, etten oikein ole valmis täyttämään vuosia.

En ihan vielä haluaisi lähestyä neljännesvuosisataa.

En oikein tiedä mitä haluaisin tänään edes tehdä. Ehkä keitän kahvia, syön aamupalan rauhassa ja piehtaroin omassa ikäkriisissäni. Tuijotan noita ikkunalaudalla kukkivia kaunokaisia, jotka ihan omin pennosin ostin itselleni. Sen verran naiseksi olen ainakin kasvanut, että tohdin ihan itse ostaa itselleni kukkakimpun. Ihan itse hemmotella itseäni.

Ja vaikka en innoissani iästäni olekkaan, niin yhdestä asiasta olen. Meinaan siitä, etten malta odottaa, miltä seuraavat kaksikymmentäneljä vuotta näyttävät. Mitä ne pitävät sisällään. Jos jotain toivoisin lahjaksi, niin toivoisin vuosia, jotka saa mut nauramaan sydämeni pohjasta. Sellaisia, joita muistella jälkeen päin hyvällä fiiliksellä.

Ja vähän oon ehkä innoissani myös siitä, että ajateltiin Jennin kanssa kippistellä synttärikahvit koulupäivän jälkeen. Uskoisin, että tästä päivästä tulee kaikesta huolimatta ihan mukava.